tui­kah­taa

verbi/ˈtui̯kɑhtɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

tui-kah-taa (3 tavua) · 9 kirjainta

Merkitys

  1. välähtää, välkähtää, pilkahtaa

Esimerkkilauseet

Se oli uni, kiitävä ja kaunis, ja toivon tähti, joka tuikahti vain jälleen peittyäkseen pilviharsoon, salama loistava, mi katkaisi eloni puun; sen latva murtui, iäksi kotkan siipi turtui.
— Edgar Allan Poe, Punaisen surman naamio
Vaan pian into nousee ja sydän lämpiää, Ja sävel kasvaa, paisuu ja kaikuin helkähtää, Ja ukon käyrä varsi se sorjaks kohoaa, Ja silmist' ihmeenlainen välähdys tuikahtaa.
— tekijä Usea, Runovihkonen nuorisolle
Jätti minut isoseni, Poies luopui emoseni, Wanhempani vierähtivät, Turvaajani tuikahtivat Tuonne Tuonelan tupihin, Mustan Manalan majoihin.
— Julius Krohn, Helmivyö

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan tuikahtaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Tarvitaan ainoastaan kipinää, joka tuikahtaa toisesta sielusta toiseen odottavaan ja iskee siihen tuollaisen Prometheuksen tulen.
— Romain Rolland, Jean-Christophe IX Palava pensas
Juuri tällöin, kun mies on lopuilleen sammumassa, tuikahti kynttilän liekki ylempänä lumisella kivellä.
— Urho Karhumäki, Voittajana maaliin

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan tuikkia yhteydessä
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Vastineita
inkeroinen, karjala

Deskr.-sävyisiä sanoja, jotka saattavat olla samaa alkuperää kuin s.v. tuikata main. sanat. — suomi → nykyruotsi murt. Suomi tojkk(a) ’tuikkia, tuikuttaa, valaista vähäisellä valolla’.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentuikkoi ’tuikku’
karjalatuikkoa ’välähdellä, välkkyä, tuikkia’, tuikuttoa ’tuikkia’
–? viro tuigata ’sykkiä, tykyttää (sydän)’, tuige ’sykähdys, syke’.

Esiintymistiheys

64 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi F

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin tuikahtaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minätuikahdantuikahdinolen tuikahtanutolin tuikahtanut
sinätuikahdattuikahditolet tuikahtanutolit tuikahtanut
häntuikahtaatuikahtion tuikahtanutoli tuikahtanut
metuikahdammetuikahdimmeolemme tuikahtaneetolimme tuikahtaneet
tetuikahdattetuikahditteolette tuikahtaneetolitte tuikahtaneet
hetuikahtavattuikahtivatovat tuikahtaneetolivat tuikahtaneet
passiivituikahdetaantuikahdettiinon tuikahdettuoli tuikahdettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätuikahtaisinolisin tuikahtanut
sinätuikahtaisitolisit tuikahtanut
häntuikahtaisiolisi tuikahtanut
metuikahtaisimmeolisimme tuikahtaneet
tetuikahtaisitteolisitte tuikahtaneet
hetuikahtaisivatolisivat tuikahtaneet
passiivituikahdettaisiinolisi tuikahdettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinätuikahda—
häntuikahtakoonolkoon tuikahtanut
metuikahtakaamme—
tetuikahtakaa—
hetuikahtakootolkoot tuikahtaneet
passiivituikahdettakoonolkoon tuikahdettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätuikahtanenlienen tuikahtanut
sinätuikahtanetlienet tuikahtanut
häntuikahtaneelienee tuikahtanut
metuikahtanemmelienemme tuikahtaneet
tetuikahtanettelienette tuikahtaneet
hetuikahtanevatlienevät tuikahtaneet
passiivituikahdettaneenlienee tuikahdettu

Infinitiivit

1. infinitiivituikahtaa
1. inf. pitkä muototuikahtaakseen
2. inf. inessiivituikahtaessa
2. inf. inessiivi, passiivituikahdettaessa
2. inf. instruktiivituikahtaen
3. inf. inessiivituikahtamassa
3. inf. elatiivituikahtamasta
3. inf. illatiivituikahtamaan
3. inf. adessiivituikahtamalla
3. inf. abessiivituikahtamatta
3. inf. instruktiivituikahtaman
4. infinitiivituikahtaminen
5. infinitiivituikahtamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippituikahtava
Passiivin 1. partisiippituikahdettava
Aktiivin 2. partisiippituikahtanut
Passiivin 2. partisiippituikahdettu
Agenttipartisiippituikahtama
Kieltopartisiippituikahtamaton

Riimit

-uikɑhtɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tuikahtaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tuikahtaa