tuikahtaa
verbi/ˈtui̯kɑhtɑːˣ/tui-kah-taa (3 tavua) · 9 kirjainta
Merkitys
- välähtää, välkähtää, pilkahtaa
Esimerkkilauseet
Se oli uni, kiitävä ja kaunis, ja toivon tähti, joka tuikahti vain jälleen peittyäkseen pilviharsoon, salama loistava, mi katkaisi eloni puun; sen latva murtui, iäksi kotkan siipi turtui.Vaan pian into nousee ja sydän lämpiää, Ja sävel kasvaa, paisuu ja kaikuin helkähtää, Ja ukon käyrä varsi se sorjaks kohoaa, Ja silmist' ihmeenlainen välähdys tuikahtaa.Jätti minut isoseni, Poies luopui emoseni, Wanhempani vierähtivät, Turvaajani tuikahtivat Tuonne Tuonelan tupihin, Mustan Manalan majoihin.Kollokaatiot
Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan tuikahtaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Tarvitaan ainoastaan kipinää, joka tuikahtaa toisesta sielusta toiseen odottavaan ja iskee siihen tuollaisen Prometheuksen tulen.Juuri tällöin, kun mies on lopuilleen sammumassa, tuikahti kynttilän liekki ylempänä lumisella kivellä.Etymologia
Esiintymistiheys
64 esiintymää · 0.0 / milj.
Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0
Taivutustiedot
Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi F
| Muoto | Taivutus |
|---|---|
| Infinitiivi | |
| Ind. prees. yks. 1. | |
| Ind. imperf. yks. 3. | |
| Kond. prees. yks. 3. | |
| Pot. prees. yks. 3. | |
| Imperat. prees. yks. 3. | |
| Akt. 2. partisiippi | |
| Pass. imperf. |
Riimit
-uikɑhtɑː
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Tuikahtaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tuikahtaa