uut­tu­a

verbi/ˈuːtːuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

uut-tu-a (2 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: uuttu

Merkitykset

  1. kulua; vettyä, väljähtyä; uupua; köyhtyä (maaperä)
  2. takertua

Esimerkkilauseet

Uuttua hermostutti toverinsa käytös.
— Vilho Helanen, Kohtalon silta

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan uuttaa yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä

(merk:ssä ’takertua’ varmaankin v:n juuttua variantti)

Samaa kantaa kuin uupua, todennäköisesti johd. s:sta uu (*uŋe ~ *oŋe) ’onkalo; tyhjä tila’, katso myös uurtaa.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalauuttoa ’syövyttää, uurtaa; siivilöidä; liottaa, laimentaa; olla löysällä (vatsa)’, uuttuo ’syöpyä’
lyydiūtates ’veden uurtama kohta tiessä’
vepsäūtta ’siivilöidä (mehua marjoista; keitettyjä perunoita); ulostuttaa’, ūtate̮z ’siivilöitäessä syntynyt sakka; veden uurtama kohta maassa’
–? eteläviro utta (prs. utan) ’imeä tyhjiin (esimerkiksi rinta maidosta, pelto ravinteista); sulattaa; (kirjak.) uuttaa’, uttuda (Wied) ’heiketä, uupua; huuhtoutua (pilalle)’.

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

Yleisimmät: uuttuu 46 % · uuttunut 23 % · uuttui 18 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin uuttua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäuutunuutuinolen uuttunutolin uuttunut
sinäuututuutuitolet uuttunutolit uuttunut
hänuuttuuuuttuion uuttunutoli uuttunut
meuutummeuutuimmeolemme uuttuneetolimme uuttuneet
teuututteuutuitteolette uuttuneetolitte uuttuneet
heuuttuvatuuttuivatovat uuttuneetolivat uuttuneet
passiiviuututaanuututtiinon uututtuoli uututtu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäuuttuisinolisin uuttunut
sinäuuttuisitolisit uuttunut
hänuuttuisiolisi uuttunut
meuuttuisimmeolisimme uuttuneet
teuuttuisitteolisitte uuttuneet
heuuttuisivatolisivat uuttuneet
passiiviuututtaisiinolisi uututtu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäuutu—
hänuuttukoonolkoon uuttunut
meuuttukaamme—
teuuttukaa—
heuuttukootolkoot uuttuneet
passiiviuututtakoonolkoon uututtu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäuuttunenlienen uuttunut
sinäuuttunetlienet uuttunut
hänuuttuneelienee uuttunut
meuuttunemmelienemme uuttuneet
teuuttunettelienette uuttuneet
heuuttunevatlienevät uuttuneet
passiiviuututtaneenlienee uututtu

Infinitiivit

1. infinitiiviuuttua
1. inf. pitkä muotouuttuakseen
2. inf. inessiiviuuttuessa
2. inf. inessiivi, passiiviuututtaessa
2. inf. instruktiiviuuttuen
3. inf. inessiiviuuttumassa
3. inf. elatiiviuuttumasta
3. inf. illatiiviuuttumaan
3. inf. adessiiviuuttumalla
3. inf. abessiiviuuttumatta
3. inf. instruktiiviuuttuman
4. infinitiiviuuttuminen
5. infinitiiviuuttumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiuuttuva
Passiivin 1. partisiippiuututtava
Aktiivin 2. partisiippiuuttunut
Passiivin 2. partisiippiuututtu
Agenttipartisiippiuuttuma
Kieltopartisiippiuuttumaton

Riimit

-uːtːuɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Uuttua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/uuttua