suut­tu­a

verbi/ˈsuːtːuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

suut-tu-a (2 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 2 362. yleisin sana

Merkitys

  1. vihastua, tulistuaHän suuttui yllättäen.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

No, eihän nyt suututa pienestä iikasta...
— Joel Lehtonen, Kiinalainen intermezzo; Rahvaanihannoitsijan Damaskus
Sinä et saa mennä, et saa suuttua minulle!
— Irmari Rantamala, Israelitar
Joskus hän kuitenkin sekoaa, jos hän haistaa verta, ja suuttuu, kun joku käyttää hänen ympärillään kalaan liittyviä loukkauksia.
— Wikipedia: King Shark

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan suuttua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Rouva Sulkatöyhtö tointui pyörryksistänsä ja herra Kukeliku suuttui silmittömästi.
— Minna Krohn, Pääskysen liverryksiä lapsille
Kuvittele, että hän -- äärettömän hullunkurista, mutta ethän suutu leikistä?
— Zakarias Nielsen, Murrosaikana
Hän mahtoi kovasti suuttua, kun lapset löivät myssyn hänen päästään tanssiessa.
— George Sand, Pikku Fadette
Ukkopa suuttua suhahti: "Mänkee poisi piika-lapset, Vaimontaimet taaksemmaksi!
— C. A. Gottlund, Otava Osa I

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja

Lähtökohta: Sanaa on toisaalta pidetty (epävarmana) skandinaavinen lainana, vertaa muinaisnorja sút ’suru, murhe, huoli; sairaus’, nykynorja sut ’valitus, suru, rauhattomuus, huoli, huolenpito’, johd. muinaisnorja sýta ’aiheuttaa surua, vaivata, surra jtak, välittää, huolehtia jstak’, nykynorja syte, syta ’huolehtia, olla huolissaan tai rauhaton, valittaa, esittää valituksia; hankkia’, muinaisruotsi nykyruotsi murt. syta ’huolehtia, olla huolissaan’. Vertaa syytinki.

Mahdollisesti samaa pesyettä kuin suu (katso tätä), jolloin suuttua verbin nykymerk:een on tultu ← ’väsyä, uupua, kyllästyä jhk (Agr; paikoin Varsinais-Suomi)’ ← ’täyttyä’ (vertaa kantasana suuttaa (Renv 1826) ’työntää suuhun, täyttää’). —

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensūttua ’suuttua’
karjalasuuttuo ’suuttua’, suututtoa, suuttoa ’suututtaa’
lyydi(itk.) sūtuskendella ’olla suuttunut’
vepsäsūtta (prs. sūtun; harv.) ’suuttua’, sūtute̮ldaze̮ ’pitää vihaa’
vatjasūtun (prs.; August Ahlqvistin aineistosta) ’suuttua, kyllästyä’, sūttu- (Must): piimä sūtub ’maito juoksee, menee juustoksi’ (vertaa inkeroinen sūrtua s.v. suurimo)

(suomi → pohjoissaame sutˈtât (piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’suuttua; (Pi Lu myös) kyllästyä’; pohjoissaame sutˈto (luulajansaame inarinsaame) ’viha, suuttumus’).

Yhdyssanat ja johdokset

Käännökset

  • engl.angry, lose one's temper
  • ruotsiarg, bli, uppbragt
  • venäjäрассердиться

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • make a stink
  • angry
  • lose one's temper

Esiintymistiheys

105 066 esiintymää · 40.0 / milj.

Suomi24
40.9
Sanomalehdet
4.9
Aikakauslehdet
4.3
Wikipedia
13.5
Reddit
27.7
Tekstitykset
78.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: suuttuu 21 % · suuttui 14 % · suuttua 12 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin suuttua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäsuutunsuutuinolen suuttunutolin suuttunut
sinäsuututsuutuitolet suuttunutolit suuttunut
hänsuuttuusuuttuion suuttunutoli suuttunut
mesuutummesuutuimmeolemme suuttuneetolimme suuttuneet
tesuututtesuutuitteolette suuttuneetolitte suuttuneet
hesuuttuvatsuuttuivatovat suuttuneetolivat suuttuneet
passiivisuututaansuututtiinon suututtuoli suututtu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsuuttuisinolisin suuttunut
sinäsuuttuisitolisit suuttunut
hänsuuttuisiolisi suuttunut
mesuuttuisimmeolisimme suuttuneet
tesuuttuisitteolisitte suuttuneet
hesuuttuisivatolisivat suuttuneet
passiivisuututtaisiinolisi suututtu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäsuutu—
hänsuuttukoonolkoon suuttunut
mesuuttukaamme—
tesuuttukaa—
hesuuttukootolkoot suuttuneet
passiivisuututtakoonolkoon suututtu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsuuttunenlienen suuttunut
sinäsuuttunetlienet suuttunut
hänsuuttuneelienee suuttunut
mesuuttunemmelienemme suuttuneet
tesuuttunettelienette suuttuneet
hesuuttunevatlienevät suuttuneet
passiivisuututtaneenlienee suututtu

Infinitiivit

1. infinitiivisuuttua
1. inf. pitkä muotosuuttuakseen
2. inf. inessiivisuuttuessa
2. inf. inessiivi, passiivisuututtaessa
2. inf. instruktiivisuuttuen
3. inf. inessiivisuuttumassa
3. inf. elatiivisuuttumasta
3. inf. illatiivisuuttumaan
3. inf. adessiivisuuttumalla
3. inf. abessiivisuuttumatta
3. inf. instruktiivisuuttuman
4. infinitiivisuuttuminen
5. infinitiivisuuttumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippisuuttuva
Passiivin 1. partisiippisuututtava
Aktiivin 2. partisiippisuuttunut
Passiivin 2. partisiippisuututtu
Agenttipartisiippisuuttuma
Kieltopartisiippisuuttumaton

Riimit

-uːtːuɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Suuttua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/suuttua