1vainoo1 – kuollut ihminen, vainaja
- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan vainaja yhteydessä
- Vastineita
- viro
- suomivainaja
- germaaninenvertaa gootti wainahs, wainags ’kurja, viheliäinen, onneton’, muinaisyläsaksa wēnag ’sama merkitys; valitettava; vähäinen, heikko, pieni’, keskiyläsaksa wēnec, wēnic, nykysaksa wenig ’vähä(inen), pieni; vähän’ (johd. germaanisesta v:stä, jonka jatkajia on muun muassa nykysaksa weinen ’itkeä’)
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| viro | murt., kansanr. vainu ’kuolema, manalan jumala’ |
|---|
(suomi → pohjoissaame ‑vaiˈdne (luulajansaame) ’vainaja’)