vai­ve­roi­nen

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. vaivainen

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen: *waiwan-)
Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan vaiva yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, pohjoisvepsä, vatja, viro, liivi

Lähtökohta: ← germaaninen *waiwan-, vertaa muinaisyläsaksa wēwo ’hätä; tuska, vaiva’, keskialasaksa wēwe, anglosaksi wāwa, wēa ’kipu, tuska, kurjuus’; nämä puolestaan ovat redupl. muotoja seur. s:eista: muinaisyläsaksa keskiyläsaksa wah, wē, nykysaksa Weh ’kipu, tuska, vaiva’, anglosaksi wā ’onnettomuus, kurjuus, hätä’, englanti woe ’sama merkitys; suru’, muinaisnorja ve, væ ’tuska, vaiva, kurjuus’, nykynorja nykyruotsi ve ’onnettomuus, tuho’ (alkuaan kyseessä on interj., vertaa esimerkiksi gootti wai ’voi!’).

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvaiva ’vaiva, tuska; huoli, työ’, vaivata ’vaivata; tuottaa tuskaa tai kipua, rasittaa’
karjalavaiva ’vaivannäkö, rasitus; tuska, kipu; puute, tarve’, vaivata ’aiheuttaa vaivaa, rasittaa; särkeä, kivistää’, vaivaine ’raajarikko; kivulloinen; kurja, köyhä’
lyydivaive̮ ’vaiva’, vaivaińe ’vaivainen; tuskainen’
pohjoisvepsäpohjoisvepsä vaiv ’tuska, vaiva’, vaivīta ’kiduttaa, vaivata; kivistää’
vatjavaiva ’kipu, tuska; vaiva; työ’, vaivattā ’särkeä, kivistää, vaivata’, vaive̮in ’kivulloinen, sairaalloinen; vaivainen’
virovaev (g. vaeva) ’vaiva, vaikeus, rasitus’, vaevata ’vaivata, rasittaa’, vaevane ’vaivalloinen, rasittava; vaivainen, huono, kehno’, vaene (g. vaese) ’vaivainen, kurja; köyhä, varaton’
liivivɔ̄ja, (salatsinliivi) vaive ’vaiva; hätä, tuska, rasitus’, vɔ̄ʾjə ’vaivata, kiusata, ahdistaa’, vɔ̄jali ’vaivainen, kurja’

(liivi mahdollisesti → latvia vājš ’laiha’, vājināt ’heikentää’; suomi → saame vaiˈve ’vaiva; hätä, kurjuus’)

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vaiveroinen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vaiveroinen