- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen: *waiwan-)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan vaiva yhteydessä
- Vanhin tieto
- Elias Lönnrot, 1860
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, pohjoisvepsä, vatja, viro, liivi
Lainalähde: ← germaaninen *waiwan-, vertaa muinaisyläsaksa wēwo ’hätä; tuska, vaiva’, keskialasaksa wēwe, anglosaksi wāwa, wēa ’kipu, tuska, kurjuus’; nämä puolestaan ovat redupl. muotoja seur. s:eista: muinaisyläsaksa, keskiyläsaksa wah, wē, nykysaksa Weh ’kipu, tuska, vaiva’, anglosaksi wā ’onnettomuus, kurjuus, hätä’, englanti woe ’sama merkitys; suru’, muinaisnorja ve, væ ’tuska, vaiva, kurjuus’, nykynorja, nykyruotsi ve ’onnettomuus, tuho’ (alkuaan kyseessä on interj., vertaa esimerkiksi gootti wai ’voi!’).
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | vaiva ’vaiva, tuska; huoli, työ’, vaivata ’vaivata; tuottaa tuskaa tai kipua, rasittaa’ |
|---|---|
| karjala | vaiva ’vaivannäkö, rasitus; tuska, kipu; puute, tarve’, vaivata ’aiheuttaa vaivaa, rasittaa; särkeä, kivistää’, vaivaine ’raajarikko; kivulloinen; kurja, köyhä’ |
| lyydi | vaive̮ ’vaiva’, vaivaińe ’vaivainen; tuskainen’ |
| pohjoisvepsä | pohjoisvepsä vaiv ’tuska, vaiva’, vaivīta ’kiduttaa, vaivata; kivistää’ |
| vatja | vaiva ’kipu, tuska; vaiva; työ’, vaivattā ’särkeä, kivistää, vaivata’, vaive̮in ’kivulloinen, sairaalloinen; vaivainen’ |
| viro | vaev (g. vaeva) ’vaiva, vaikeus, rasitus’, vaevata ’vaivata, rasittaa’, vaevane ’vaivalloinen, rasittava; vaivainen, huono, kehno’, vaene (g. vaese) ’vaivainen, kurja; köyhä, varaton’ |
| liivi | vɔ̄ja, (salatsinliivi) vaive ’vaiva; hätä, tuska, rasitus’, vɔ̄ʾjə ’vaivata, kiusata, ahdistaa’, vɔ̄jali ’vaivainen, kurja’ |
(liivi mahdollisesti → latvia vājš ’laiha’, vājināt ’heikentää’; suomi → saame vaiˈve ’vaiva; hätä, kurjuus’)