- Alkuperä
- Käännöslaina
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan velli yhteydessä
Lähtökohtana lähinnä ruotsin vellingklocka ’vellikello’, jossa välling ’velli, puuro, keitto’ + klocka ’kello’, jonka alkuperä on epäselvä.
Lähtökohta: ← nykyruotsi välling, muinaisruotsi vällinger ’velli, puuro, keitto’ = nykynorja velling, nykytanska vælling ’sama merkitys’, (tai ? ←) keskialasaksa wellinge ’kiehauttaminen; keitto, puuro’. — viro murt. velling, völling ’sakea keitto, liiaksi saonnut liemi’ kai ← alasaksa tai ruotsi.
(suomi → inkeroinen karjala vatja velli ’velli’)
Samaa juurta olevia sanoja
Lähtökohta: ← germaaninen tai kantaskandinaavi *skellōn f. → muinaisnorja skella, muinaisruotsi skælla ’kello, tiuku’ jne.
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kello ’kirkon-, lehmänkello’ |
|---|---|
| karjala | kello ’lehmän, hevosen, kirkon tms. kello’ |
| lyydi | kel, kello ’sama merkitys’ |
| vepsä | kel, kelo (mon. kelod, kellod) |
| vatja | tšellä, (vatjan Kukkosin murre; ← suomi) kello ’kirkon-, lehmän-, aisakello’ |
| viro | kell (g. ‑a, ‑u) ’kello (sekä soiva että aikaa näyttävä)’ |
| liivi | kīela ’sama merkitys’ |
(suomi → inarinsaame keällu ’kirkon-, lehmän-, poronkello’, koltansaame kĭĕllă (kildininsaame turjansaame) ’sama merkitys’)
Lue myös Kotuksen kirjoitus vellikello.