vier­rä

verbi/ˈʋie̯rːæˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vier-rä (2 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: viertää

Merkitykset

  1. (vanhahtava)(murteellinen)(runollinen)vieriä-verbin rinnakkaismuoto
  2. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä viertää
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä viertää
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä viertää

Esimerkkilauseet

Ei minkään piirin vuosi vierrä vois, niin ett'ei muisto silmään vettä tois.
— F. M. Franzén, Valikoima runoelmia
No, kun toiset olivat lähteneet pitoihin, pillahti kotiinjäänyt tyttönen itkemään, itki, itki, niin että oli vedeksi vierrä.
— Iivo Härkönen, Suomen kansan seikkailusatuja
He niillä huiskiellen, He niillä kuiskaellen Virkkavat toisilleen: Oi kumppalini kulta, Kuin tiesit tänne tulta, Kuin vierrä vierehein?
— tekijä Usea, Mansikoita ja mustikoita III

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
etupäässä Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Pohjois-Savo
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

: nukkavieru ’kulunut (vaate)’ (katso myös erikseen vieru), viertyä (Etelä-Pohjanmaa) ’haalistua, kauhtua’; katso erikseen viertää

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvērrä ’vieriä, kieriä; haalistua, kauhtua’, vērettǟ ’vierittää’, vēretellä, vēritellä ’kieritellä, vieritellä’
karjalavierrä ’vieriä, kieriä; liirtää (reki); käydä pitkälleen; haalistua; kulua (aika)’, vierie ’vieriä; heittäytyä maahan’, vieretteä ’vierittää; kaataa; viettää; haalistuttaa’
lyydivierdä ’käydä pitkäkseen; vieriä, pyöriä; tehdä mieli’, vieretädä ’jyrätä (peltoa); panna (toinen) makaamaan’
vepsäverda ’kaatua kumoon; käydä pitkäkseen; haalistua, virttyä’, veruda ’pyöriä, kieriä’, veretada ’kaataa, vierittää; panna (toinen) nukkumaan’
vatjavērrä ’vieriä; virttyä, haalistua’, vērettǟ ’vierittää’, vērähtǟ ’vierähtää’
viroveereda ’vieriä, kieriä, pyöriä, vyöryä; irrota (karvat)’, veeretada ’vierittää, pyörittää’
liivivīerə ’vieriä; syntyä; poikia’, vīertə ’vierittää’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame fierrât (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame v-) ’vieriä, vyöryä; liirtää, luisua; tylsistyä (esimerkiksi viikate)’

. Sama sana (verbinomini) kuin vieri1 (katso tätä), katso myös vyöryä sekä virua ja virttyä, joihin on semantt. ja äänteellisiäkin yhtymäkohtia.

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

Taivutusluokka 67 (tulla)

Yleisimmät: vierivät 57 % · vieri 40 % · vieree 1 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin vierrä taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minävierenvierinolen vierrytolin vierryt
sinävieretvieritolet vierrytolit vierryt
hänviereevierion vierrytoli vierryt
mevieremmevierimmeolemme vierreetolimme vierreet
tevierettevieritteolette vierreetolitte vierreet
hevierevätvierivätovat vierreetolivat vierreet
passiivivierräänviertiinon viertyoli vierty

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävierisinolisin vierryt
sinävierisitolisit vierryt
hänvierisiolisi vierryt
mevierisimmeolisimme vierreet
tevierisitteolisitte vierreet
hevierisivätolisivat vierreet
passiiviviertäisiinolisi vierty

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäviere—
hänvierköönolkoon vierryt
mevierkäämme—
tevierkää—
hevierköötolkoot vierreet
passiiviviertäköönolkoon vierty

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävierrenlienen vierryt
sinävierretlienet vierryt
hänvierreelienee vierryt
mevierremmelienemme vierreet
tevierrettelienette vierreet
hevierrevätlienevät vierreet
passiiviviertäneenlienee vierty

Infinitiivit

1. infinitiivivierrä
1. inf. pitkä muotovierräkseen
2. inf. inessiivivierressä
2. inf. inessiivi, passiiviviertäessä
2. inf. instruktiivivierren
3. inf. inessiivivieremässä
3. inf. elatiivivieremästä
3. inf. illatiivivieremään
3. inf. adessiivivieremällä
3. inf. abessiivivieremättä
3. inf. instruktiivivieremän
4. infinitiiviviereminen
5. infinitiivivieremäisillään

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippivierevä
Passiivin 1. partisiippiviertävä
Aktiivin 2. partisiippivierryt
Passiivin 2. partisiippivierty
Agenttipartisiippivieremä
Kieltopartisiippivieremätön

Riimit

-ierːæ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vierrä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vierrä