vie­ri­ä

verbi/ˈʋie̯riæ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vie-ri-ä (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 13 440. yleisin sana

Merkitykset

  1. monikon partitiivi sanasta vieri
  2. (pyöreistä tai pyöreähköistä kappaleista) liikkua pyörimällä itsensä ympäri, kieriä

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

En minä sinua pannut, eikä toinen kumppalini, itse hairahit haolta, itse vierit vempeleltä, itse koivun konkelolta, lepän lengolta lipesit, puhki kultaisen kupusi, halki marjaisen mahasi.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Rannan raitaa peittää huurre, jääss' on joka avanto, ranteell' laajan lumivaipan vierii virran suvanto niinkuin sinimusta uurre; ulapoilta tuuli käy, eikä taivaanrantaa näy.
— Larin-Kyösti, Unta ja totta
Pisteitä menettää vain epäonnistumalla tason läpäisemisessä, mikä voi tapahtua esimerkiksi piikkeihin vierimällä, hyppäämällä ulos labyrintista avaruuteen tai ajan loppuessa kesken.
— Wikipedia: Kula World

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan vieriä lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

En minä sinua pannut, eikä toinen kumppalini, itse hairahit haolta, itse vierit vempeleltä...
— Uno Harva, Altai suvun uskonto
Tuntien hitaasti vieriessä kävi aseman toivottomuus kaikille selväksi.
— Edgar Rice Burroughs, Billy ja etsivä
Margareta pudisti päätään ja hymyili hänelle, kyynelten vieriessä pitkin poskia.
— Anna Baadsgaard, Aviovaimo

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan vierrä yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

: nukkavieru ’kulunut (vaate)’ (katso myös erikseen vieru), viertyä (Etelä-Pohjanmaa) ’haalistua, kauhtua’; katso erikseen viertää

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvērrä ’vieriä, kieriä; haalistua, kauhtua’, vērettǟ ’vierittää’, vēretellä, vēritellä ’kieritellä, vieritellä’
karjalavierrä ’vieriä, kieriä; liirtää (reki); käydä pitkälleen; haalistua; kulua (aika)’, vierie ’vieriä; heittäytyä maahan’, vieretteä ’vierittää; kaataa; viettää; haalistuttaa’
lyydivierdä ’käydä pitkäkseen; vieriä, pyöriä; tehdä mieli’, vieretädä ’jyrätä (peltoa); panna (toinen) makaamaan’
vepsäverda ’kaatua kumoon; käydä pitkäkseen; haalistua, virttyä’, veruda ’pyöriä, kieriä’, veretada ’kaataa, vierittää; panna (toinen) nukkumaan’
vatjavērrä ’vieriä; virttyä, haalistua’, vērettǟ ’vierittää’, vērähtǟ ’vierähtää’
viroveereda ’vieriä, kieriä, pyöriä, vyöryä; irrota (karvat)’, veeretada ’vierittää, pyörittää’
liivivīerə ’vieriä; syntyä; poikia’, vīertə ’vierittää’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame fierrât (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame v-) ’vieriä, vyöryä; liirtää, luisua; tylsistyä (esimerkiksi viikate)’

. Sama sana (verbinomini) kuin vieri1 (katso tätä), katso myös vyöryä sekä virua ja virttyä, joihin on semantt. ja äänteellisiäkin yhtymäkohtia.

Yhdyssanat ja johdokset

Käännökset

  • engl.roll

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • elapse
  • roll

Esiintymistiheys

9 465 esiintymää · 3.6 / milj.

Suomi24
3.6
Sanomalehdet
5.0
Aikakauslehdet
4.3
Wikipedia
2.5
Reddit
2.1
Tekstitykset
2.7

Taivutustiedot

Taivutusluokka 61 (sallia)

Yleisimmät: vierivät 28 % · vierii 25 % · vieri 19 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin vieriä taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minävierinvierinolen vierinytolin vierinyt
sinävieritvieritolet vierinytolit vierinyt
hänvieriivierion vierinytoli vierinyt
mevierimmevierimmeolemme vierineetolimme vierineet
tevierittevieritteolette vierineetolitte vierineet
hevierivätvierivätovat vierineetolivat vierineet
passiivivieritäänvierittiinon vierittyoli vieritty

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävierisinolisin vierinyt
sinävierisitolisit vierinyt
hänvierisiolisi vierinyt
mevierisimmeolisimme vierineet
tevierisitteolisitte vierineet
hevierisivätolisivat vierineet
passiivivierittäisiinolisi vieritty

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinävieri—
hänvieriköönolkoon vierinyt
mevierikäämme—
tevierikää—
hevieriköötolkoot vierineet
passiivivierittäköönolkoon vieritty

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävierinenlienen vierinyt
sinävierinetlienet vierinyt
hänvierineelienee vierinyt
mevierinemmelienemme vierineet
tevierinettelienette vierineet
hevierinevätlienevät vierineet
passiivivierittäneenlienee vieritty

Infinitiivit

1. infinitiivivieriä
1. inf. pitkä muotovieriäkseen
2. inf. inessiivivieriessä
2. inf. inessiivi, passiivivierittäessä
2. inf. instruktiivivierien
3. inf. inessiivivierimässä
3. inf. elatiivivierimästä
3. inf. illatiivivierimään
3. inf. adessiivivierimällä
3. inf. abessiivivierimättä
3. inf. instruktiivivierimän
4. infinitiivivieriminen
5. infinitiivivierimäisillään

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippivierivä
Passiivin 1. partisiippivierittävä
Aktiivin 2. partisiippivierinyt
Passiivin 2. partisiippivieritty
Agenttipartisiippivierimä
Kieltopartisiippivierimätön

Riimit

-ieriæ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vieriä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vieriä