vi­han­pi­to

substantiivi/ˈʋihɑnˌpito/
Jaa

Yhdyssana: viha + pito

Merkitys

  1. voimakas epäsopu ihmisten tai ihmisryhmien välilläVihanpito ei laannu – toisiaan solvanneet huippumanagerit vastakkain valioliigaottelussa. (Iltalehti 2018)

Etymologia

genetiivi + viha + pito

Liittyvät sanat

Käännökset

  • ruotsiagg, fiendskap, groll
  • ranskahaine (f)

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Mutta silmiin ja suunkureisiin ei ilmesty vihanpitoa.
— Lauri Haarla, Ritvalan ilovalkeat
Eikä ollut ennätetty vielä heleään iltahämäräänkään, kun jo ukot istuivat kaulakkain tynnyrin pohjalla, sovitellen loppujakin vihanpitojaan.
— Lauri Haarla, Marketan kosto
Juutalaiset ovat halki vuosisatojen olleet vainojen ja syrjinnän kohteena, mikä on johtanut asumiseen ghettoissa ja juutalaiseen pakolaisuuteen eli exodukseen, karkotusten, vihanpidon ja vainojen vuoksi.
— Wikipedia: Antisemitismi

Englanninkieliset vastineet

  • road rage

Esiintymistiheys

3 899 esiintymää · 1.5 / milj.

Suomi24
1.5
Sanomalehdet
1.6
Aikakauslehdet
0.6
Wikipedia
1.8
Reddit
0.9
Tekstitykset
1.5

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivivihanpito
Genetiivivihanpidon
Partitiivivihanpitoa
Essiivivihanpitona
Translatiivivihanpidoksi
Inessiivivihanpidossa
Elatiivivihanpidosta
Illatiivivihanpitoon
Adessiivivihanpidolla
Ablatiivivihanpidolta
Allatiivivihanpidolle
Abessiivivihanpidotta

Riimit

-ito

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet