- Sanakirjassa
- Yhdyssana, käsitellään sanan viime yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi, unkari
sijam. viimein (Agr wimein), viimeinkin (Agr wijmengi), viimeksi
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | vīme ’viime’, vīmäin ’viimein’, vīmein ’viimeinen’ |
|---|---|
| karjala | viime, viimi, viimoi ’viime’, viimeine, viimaine, viimine ’viimeinen’ |
| vatja | vīmin, vīmene ’viimeinen’ |
| viro | viimaks ’lopulta, viimein(kin)’, viimati ’sama merkitys’, viimne ’viimeinen’ |
| liivi | vīmi ’viimeinen’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| unkari | vég ’loppu’, végül ’viimein(kin)’ |
|---|
rinnastus perustuu oletettavaan suomalais-ugrilainen alkumuotoon *viŋᴈ, josta itämerensuomalaisen sanan vartalo vii- suomi viimeinkin → pohjoissaame viimâ(g) (piitimensaame luulajansaame inarinsaame) ’lopulta, vihdoin’. Katso myös viipyä.
Samaa juurta olevia sanoja
Main. sanoihin on yhdistetty myös suomi ominaisuuden johdin ‑(u)us, ‑(y)ys, joka on kuitenkin eri alkuperää, sekä unkari ‑val, ‑valy: taval, tavaly ’viime vuosi, viime vuonna’ (ta-, to- pron.-vart., katso tuo), mutta tämäkin sana saattaa selittyä aivan toisin (pron.-vart. + pron.-johdin ‑v- + abl. ‑l, vertaa unkari távol ’kaukana’). — itämerensuomalaisten sanojen merk:n ’sato’ osalta vertaa vuotaa; katso myös tänään.
Vastineet sukukielissä (10 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | vōs ’vuosi’, ‑vōtiain, ‑vōtīn ’‑vuotinen’ |
|---|---|
| karjala | vuosi ’vuosi; viljavuosi, satovuosi’, ‑vuotine ’‑vuotinen’, vuotehine ’vuoden vanha tai kestävä; vuotuinen’ |
| lyydi | vuož ’vuosi, ikävuosi’, vuod́ińe ’‑vuotinen’, vuojaińe ’‑vuotias’ |
| vepsä | voź ’vuosi’, voźikaz, voźjeińe ’vuoden vanha’, voźńe ’sama merkitys; ‑vuotinen’ |
| vatja | vōsi ’vuosi’, tänävōna ’tänä vuonna’ |
| viro | (vanh.) voos (g. voe, Wied vooe) ’vuotuinen sato; (Wied ja murt. myös) vuosi, kerta’; tänavu, tämmu ’tänä vuonna’ |
| liivi | ūož-: ū.-riʾgž ’kevätruis’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| saame | ominaisuuden johdin ‑vuottâ, esimerkiksi saame buorrevuottâ ’hyvyys’ (saame buorre ’hyvä’, katso parempi), itsenäisenä sanana vuode (eteläsaame) ’tapa, tottumus’, myös pohjoissaame *vuottâ: vūhtii (ill.): valˈdet v. ’ottaa huomioon’, inarinsaame vuođast: mon vuođast(kas) ’minkä suhteen, missä suhteessa’ (pohjoissaame vuođđâ-, vuođâlokko (inarinsaame) ’vuosiluku’ ← suomi) |
|---|---|
| udmurtti | wa-, va-: wa-, vapuŋ ’aika, määräaika, elinaika, ihmisikä’ (puŋ ’pää’) |
| komi | vo ’vuosi’, vośa, ośa ’kesävilja’, ‑u: me̮jmu ’viime vuonna’, tau ’tänä vuonna’ |
| – | ? itähanti al, etelähanti ot, pohjoishanti ɔᴧ ’vuosi’. |
Samaa juurta olevia sanoja
Lue myös Kotuksen kirjoitus vuosi.