vin­ku­sii­pi

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. telkkä

Etymologia

Sanakirjassa
Yhdyssana, käsitellään sanan vinkua yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Onomat. sanoja; ilmeisesti samaa alkuperää kuin s.v. vinka1, vinka2 mainitut sanat. — itämerensuomi → venäjä murt. víńgat́ ’vinkua’, víńgat́sja ’mankua, kärttää’.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenviŋkua ’vinkua’
karjalavinkuo ’vinkua, kitistä, valittaa, ujeltaa’, vinkahuttoa ’kirkaista, ulvahtaa; survaista’, vinkuttoa ’vinguttaa’
lyydiviŋguda ’vinkua (sika, tuuli, koiranpenikka)’
vepsäviŋkta (prs. viŋgub) ’vinkua’, viŋgahtada ’vingahtaa’
vatjaviŋkua ’vinkua’, viŋkuja ǟli ’kimeä ääni’
virovinguda ’vinkua, vonkua’, ving (g. vingu) ’vinkuna, ulina, valitus’, vingutada ’vinguttaa’, vingatada ’vingahtaa’
liiviviŋgə (prs. vīŋgəb) ’vinkua; olla äkeissään; olla pahoinvoiva’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vinkusiipi. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vinkusiipi