- Sanakirjassa
- Yhdyssana, käsitellään sanan vinkua yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Onomat. sanoja; ilmeisesti samaa alkuperää kuin s.v. vinka1, vinka2 mainitut sanat. — itämerensuomi → venäjä murt. víńgat́ ’vinkua’, víńgat́sja ’mankua, kärttää’.
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | viŋkua ’vinkua’ |
|---|---|
| karjala | vinkuo ’vinkua, kitistä, valittaa, ujeltaa’, vinkahuttoa ’kirkaista, ulvahtaa; survaista’, vinkuttoa ’vinguttaa’ |
| lyydi | viŋguda ’vinkua (sika, tuuli, koiranpenikka)’ |
| vepsä | viŋkta (prs. viŋgub) ’vinkua’, viŋgahtada ’vingahtaa’ |
| vatja | viŋkua ’vinkua’, viŋkuja ǟli ’kimeä ääni’ |
| viro | vinguda ’vinkua, vonkua’, ving (g. vingu) ’vinkuna, ulina, valitus’, vingutada ’vinguttaa’, vingatada ’vingahtaa’ |
| liivi | viŋgə (prs. vīŋgəb) ’vinkua; olla äkeissään; olla pahoinvoiva’. |