vongata
verbi/ˈʋoŋːɑtɑˣ/von-ga-ta (3 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 9 427. yleisin sana
Merkitys
- kerjätä, usein peräänantamattomasti ja tungettelevasti (erityisesti seksistä)
Esimerkkilauseet
Hän potkaisi taas kiven, joka vonkaisi rinnettä kieriessään.Kun oikee yritti viimmeestä penniä vongata, niin ei saanu sitäkään ja kulut päälle.Annelta vonkaa tanssipari Sulkaa seksiä, mutta sitä ei tule.Kollokaatiot
Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan vongata lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
- Substantiivit
Oikein aika vonkaa hän kävellä viuhtoi tuota lihavaa ja saviperäistä joki-ahdetta.Etymologia
2vongata2 – pitää huolta, että tukit eivät ruuhkaannu; odottaa, kytätä, vahtia
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan vonka yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi
Uittotermin vongata syntyyn on saattanut vaikuttaa myös nykyruotsi fånga ’pyytää, ottaa kiinni, vangita’, katso vongata.
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | voŋka ’ojan pohja, vedetön uoma’ |
|---|---|
| karjala | vonka ’joen mutka, lahdeke, suvanto’ |
| lyydi | voŋg(e̮) ’pyörre; syvä, tyyni kohta joessa’ |
(karjala → venäjä murt. bónga ’pieni metsälampi; syvä kohta joessa’ → lyydi boŋge̮ ’syvä, tyyni kohta joessa’, vepsä boŋg (g. ‑an) ’syvänne, syvempi ja leveämpi kohta joessa’).
Samaa juurta olevia sanoja
Esiintymistiheys
15 537 esiintymää · 5.9 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 73 (salata), vokaalivaihtelutyyppi G
Yleisimmät: vonkaa 32 % · vongata 19 % · vonkaamaan 19 %
| Muoto | Taivutus |
|---|---|
| Infinitiivi | |
| Ind. prees. yks. 1. | |
| Ind. imperf. yks. 3. | |
| Kond. prees. yks. 3. | |
| Pot. prees. yks. 3. | |
| Imperat. prees. yks. 3. | |
| Akt. 2. partisiippi | |
| Pass. imperf. |
Riimit
-oŋːɑtɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Vongata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vongata