yksinvalta
substantiivi/ˈyksinˌʋɑltɑ/Merkitys
(käännetty englannista)- hallitusmuoto, jossa hallitsijalla on ehdoton valta, jota lait tai oppositio eivät rajoita
Synonyymit
Esimerkkilauseet
Se oli sukujaloa ylimystöä, joka ei ryöstänyt alamaisiltaan, mutta ei sallinut myös muiden ryöstää, ei suvainnut yksinvaltaa.Varmaankaan ei olla esitykseni vastustamiseksi vetoamatta Rooman tasavaltaan, joka seurasi, sanottanee, aivan päinvastaista kehityskulkua, siirtyessään yksinvallasta ylimysvaltaan ja ylimysvallasta kansanvaltaan.Hän oli ollut vallankumouksen ajatusten, vapauden, tasa -arvon ja veljeyden suuri kannattaja joka oli juuri aikeissa luopua yksinvallastaan.Kollokaatiot
Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan yksinvalta lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Perustuslaillinen yksinvalta, suojanaan pretoriaanikaarti, joka määrää korkeimman tahdon.Dumouriez tahtoo palauttaa yksinvallan.Niin valta keskittyy, ja tällä valmistetaan rajatonta yksinvaltaa.Gorbatšov yritti muuttaa neuvostososialismia lisäämällä demokratiaa, muttei halunnut luopua yksinvallasta.Hierarkia
Alakäsitteet
Englanninkieliset vastineet
- monocracy
Esiintymistiheys
1 948 esiintymää · 0.7 / milj.
Suomi24
0.8
Sanomalehdet
1.1
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
1.9
Reddit
0.5
Tekstitykset
0.1
Taivutustiedot
Yleisimmät: yksinvalta 31 % · yksinvaltaa 28 % · yksinvallan 21 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ɑltɑ
Kaikki riimitaiheet:
luokat:
Lähteet
- Wiktionary (englanti)· CC BY-SA 4.0
- Princeton WordNet· WordNet-lisenssi
- FinnWordNet 2.0, Lindén et al. (2012)· CC BY 3.0
- Psykolingvistiset tunnusluvut, Kielipankki· CC BY 4.0
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Yksinvalta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/yksinvalta