- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan akka yhteydessä
- suomiakka
- ? nykyruotsi murt.agga, aggo, agg, aggsjö, aggåström ’sama merkitys; paluu- l. vastalaine; maininki’= norja murt. ag ’aaltoilu’; skandinaavisen sanan alkuperästä on erilaisia selityksiä
suomen sanan alkuosa voi olla kansanetym. liitetty sanaan akka1 (katso tätä). Luultavasti kuitenkin suomessa on kyseessä vanhaa vaimoihmistä tarkoittavan sanan pejor. käyttö, jollaista tavataan useissa kielissä: esimerkiksi suomi ämmänvirta = akanvirta, akanhammas ’huono ommel’, karjala akanhammas ’sama merkitys’, akanilma ’huono ilma, koiranilma’, akan- l. ämmänsolmu ’kiinnipysymätön solmu’ yms., nykyruotsi käringknop, ‑knut, saksa Weiberknoten ’ämmänsolmu’ jne.
Samaa juurta olevia sanoja
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | ämmä ’vanha nainen; isoäiti; anoppi; kätilö’ |
|---|---|
| karjala | ämmä, ämmö ’isoäiti; akka’, ämmätteä ’lellitellä, hemmotella’ |
| vatja | ämmä ’anoppi’ |
| viro | ämm (g. ‑a) ’sama merkitys’ |
| liivi | ǟma ’äiti’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| pohjoissaame | pohjoissaame ebˈmui ’suuri ja kaunis, komea (ihminen tai eläin)’ (merk:n puolesta vertaa enä, josta eno, isä, josta suomi iso, sekä emä, jolla niin ikään merk. ’suuri’ esimerkiksi emävale); pohjoissaame æmˈme ’vanha vaimo, ämmä’ ← suomi. |
|---|
Alkuaan lasten- tai hoivakielen sana, vertaa emä, äijä, äiti.