aa­pa

substantiivi/ˈɑːpɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

aa-pa (2 tavua) · 4 kirjainta

Merkitykset

  1. aapasuo
  2. (murteellinen)(merenkulku)ulappa
  3. harvinainen
  4. erittäin harvinainen

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Ne juoksevat kuin hiiret lumenalaisissa käytävissään hakien ojaa, puroa, joka pauhaa tuolla keskellä aapaa kuin pienoinen koski.
— Arvi Järventaus, Maan hiljaiset
Edessä on avara, kirkas aapa, joka ulottuu pohjoisnavalle asti, takana ylpeät tunturit, jotka valkoisin harjoin kohoavat taivaan sinisille porteille...
— Samuli Paulaharju, Ruijan äärimmäisillä saarilla
Tunturi -Lapissa on aapojen lisäksi palsasoita, joilla pesii poikkeuksellisen edustava lintulajisto, erityisesti kahlaajia, ja jotka ovat hyviä hillamaita (Lapissa hilla, muualla suomuurain tai lakka).
— Wikipedia: Lapin luonto

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan aapa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Ja edessä on rannaton aapa sekä sen yllä rannaton taivaankumu.
— Samuli Paulaharju, Ruijan äärimmäisillä saarilla
Pitkin autiota Nalka-aapaa ajeli ja häilyi outo valkeus ja kisaili pimeän yön kanssa.
— Samuli Paulaharju, Sompio
Joka puolella levisi vain puuton aapa, josta olisi nähnyt miehen monen kilometrin päähän.
— Kaarlo Hänninen, Kiveliön karkurit

Etymologia

1aapa1 – laaja suoaukea; aava selkävesi

Alkuperä
Lainasana (pohjoissaame: appe)
Vanhin tieto
Lönnrotin sanakirjan lisävihko, 1886
Levinneisyys
Peräpohja

Lähtökohta: ← pohjoissaame appe (eteläsaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’suuri suoaukea; suuri lakeus; ulappa’ (? ← skandinaavinen, vertaa muinaisnorja haf ’meri; vuonon ulkopuolinen ulappa’, nykynorja nykyruotsi hav ’meri’). Vertaa aava.

2aapa2 – kolmimastoisen purjealuksen keula- tai keskimaston kahvelipurje, kolmimastoisen silakkaveneen peräpurje

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan aappa yhteydessä

Lähtökohta: ← nykyruotsi murt. Suomi apa, āpo, ābo, ap(a)segel (← alasaksa hollanti aap ’sama merkitys’).

Samaa juurta olevia sanoja

3aapa3 – apina; matkija; tyhmä

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: apa)
Slangissa
1900 lähtien

Helsingin slangissa

aapa ’apina; matkija; tyhmä’; myös aaba, aappa, aba, apa, ape, afe

← ruotsi apa ’apina; typerys’ (= tanska abe, islanti api, saksa Affe, englanti ape ’apina’ tuntematonta alkuperää oleva laina germaaninen kielissä); muoto afe näyttäisi tulleen suoraan saksasta.

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.aapa mire, aapa fen, minerotrophic bog
  • ruotsisträng-flarkmyr, aapamyr
  • saksaAapamoor
  • ranskatourbière (f )boréale d’Aapa
  • venäjäболото аапа
  • viroaabasoo

Englanninkieliset vastineet

  • aapa mire
  • aapa fen
  • minerotrophic bog

Esiintymistiheys

1 957 esiintymää · 0.7 / milj.

Suomi24
0.6
Sanomalehdet
0.7
Aikakauslehdet
4.6
Wikipedia
0.6
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala), vokaalivaihtelutyyppi E

Yleisimmät: aavat 39 % · aavan 25 % · aavalla 11 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑːpɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Aapa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/aapa