el­ke­ä

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. häijy, ilkeämielinen, iljettävä, paheellinen

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan elki yhteydessä
Vanhin tieto
Isak Grape, 1779
Vastineita
eteläkarjala, vepsä

Lähtökohta: mahdollisesti ← balttilainen, vertaa liettua elgesỹs ’käytös’, elgìmasis ’sama merkitys, menettely’, el̃gtis ’käyttäytyä’. Epätodennäköinen on selitys, että suomi elkeä (josta sanasta ei ole varmoja tietoja) olisi ← kantagermaani (kantaskandinaavi) *elhia- (*elgia-), vertaa muinaisnorja illr ’moraaliton, syntinen; vihamielinen, paha, vahingollinen; huono, vähäarvoinen; vaikea; niukka, säästäväinen’. suomi iljetä (: ilkeän tai ilkenen), jota on verrattu vepsä elgeta sanaan, kuuluu ilmeisesti suomi ilkeä (katso tätä) sanan yhteyteen. Vertaa eljentää.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

eteläkarjalaeteläkarjala aunuksenkarjala elgo ’äly, järki, ymmärrys; tapa’, elgovuo ’oppia, viisastua’
vepsäeĺgetoi, öugotō ’älytön, tyhmä’

Samaa juurta olevia sanoja

Samaa kantaa kuin ilka, katso tätä.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenilkiä ’ilkeä; häpeä’, iletä ’kehdata; hävetä’, ilettǟ ’hävettää, iljettää’
karjalailkie ’vastenmielinen, inhottava; häpeämätön, häijy; häpeä; paha olo’, iletä ’iljetä, rohjeta’
pohjoisvepsäpohjoisvepsä elgeitelob, elgense̮itab ’iljettää, inhottaa’
vatjailke̮a, (→) ilka ’ilkeä, iljettävä, vastenmielinen’, (vatjan Kukkosin murre) ilkiä ’häpeällinen, ruma’, (suomi →) hilkiä ’ilkeä’
viroilge ’inhottava, kuvottava, iljettävä; ilkeä, pahanilkinen’, ilgeda (prs. ilgen) ’iljetä, juljeta (et. kielto- ja kysymyslauseissa)’.

suomi → pohjoissaame ilˈgâd (inarinsaame) ’ilkeä, iljettävä’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Elkeä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/elkeä