il­ki­mys

— Hyvästi, ilkimys! vastasi naispoloinen syleillen poikaansa puolittain myhäilevänä ja puolittain vielä pahastuksissaan, mutta mukautuen siihen vetovoimaan, jota äiti ei kykene vastustamaan.

Ettei ilkimyksillä ollut hyviä aikeita mielessä, oli kuuntelijoille selvää selvempi, ja vaikka he eivät useita sanoja kuulleetkaan, varmistuivat he varmistumistaan siinä tiedossa, että asia koski Fabiolaa.

Rölli yrittää kovasti esittää pelottavaa ja lapsia säikyttelevää ilkimystä, mutta se ei meinaa oikein onnistua: Omien sanojensa mukaan Rölli on hirmuinen ja tuhma, kuten Röllien kuuluisi olla mutta tosiasiassa hän on ujo, kiltti ja hyväsydäminen.