- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan elki yhteydessä
- Vanhin tieto
- Isak Grape, 1779
- Vastineita
- eteläkarjala, vepsä
Lähtökohta: mahdollisesti ← balttilainen, vertaa liettua elgesỹs ’käytös’, elgìmasis ’sama merkitys, menettely’, el̃gtis ’käyttäytyä’. Epätodennäköinen on selitys, että suomi elkeä (josta sanasta ei ole varmoja tietoja) olisi ← kantagermaani (kantaskandinaavi) *elhia- (*elgia-), vertaa muinaisnorja illr ’moraaliton, syntinen; vihamielinen, paha, vahingollinen; huono, vähäarvoinen; vaikea; niukka, säästäväinen’. suomi iljetä (: ilkeän tai ilkenen), jota on verrattu vepsä elgeta sanaan, kuuluu ilmeisesti suomi ilkeä (katso tätä) sanan yhteyteen. Vertaa eljentää.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| eteläkarjala | eteläkarjala aunuksenkarjala elgo ’äly, järki, ymmärrys; tapa’, elgovuo ’oppia, viisastua’ |
|---|---|
| vepsä | eĺgetoi, öugotō ’älytön, tyhmä’ |
Samaa juurta olevia sanoja
- elki1510
- ‑elkinen
- pahanelkinen
Samaa kantaa kuin ilka, katso tätä.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | ilkiä ’ilkeä; häpeä’, iletä ’kehdata; hävetä’, ilettǟ ’hävettää, iljettää’ |
|---|---|
| karjala | ilkie ’vastenmielinen, inhottava; häpeämätön, häijy; häpeä; paha olo’, iletä ’iljetä, rohjeta’ |
| pohjoisvepsä | pohjoisvepsä elgeitelob, elgense̮itab ’iljettää, inhottaa’ |
| vatja | ilke̮a, (→) ilka ’ilkeä, iljettävä, vastenmielinen’, (vatjan Kukkosin murre) ilkiä ’häpeällinen, ruma’, (suomi →) hilkiä ’ilkeä’ |
| viro | ilge ’inhottava, kuvottava, iljettävä; ilkeä, pahanilkinen’, ilgeda (prs. ilgen) ’iljetä, juljeta (et. kielto- ja kysymyslauseissa)’. |
suomi → pohjoissaame ilˈgâd (inarinsaame) ’ilkeä, iljettävä’.