1haave1 – toiveikas ajatus, unelma; aie, aikomus; jokin tuskin havaittavissa oleva alku (esim. oraan, aallon); aave, haamu, henki
- Vanhin tieto
- Gustaf Erik Eurén, 1860
- Levinneisyys
- paikoin itämurteet Etelä-Pohjanmaa Peräpohja
- Vastineita
- karjala, lyydi
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | hoave ’yritys, alku, teelmä, keskentekoinen esine tms.’, hoaveilla ’aikoa, yritellä’, hoaveksie ’aikoa, suunnitella, hahmotella’, haveksie ’aavistella, otaksua, luulla, olla tietävinään; haaveksia’, hoavus ’yritys, yritelmä, luonnos, teelmä, puolivalmis työ’, hoavata ’yrittää, yritellä, aikoa; alkaa, ruveta; suunnitella, tehdä summittaisesti; valehdella; määrätä, säätää’ |
|---|
| lyydi | huabuz ’teelmä, tekele, ei valmiiksi tehty esine’, huabustada ’hahmottaa, osapuilleen veistää kirveellä’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2haave2 – enne; haamu, henkinäky, kummitus
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan aave yhteydessä
vertaa viro (Wied) avistada ’tiedustella, udella, tuntea’, murt. (h)aaveda muun muassa ’ajatella, luulla, arvella, arvostella; ennustaa’. — suomi → pohjoissaame āvâštit (eteläsaame luulajansaame inarinsaame) muun muassa ’aavistaa’, nykyruotsi murt. Suomi āvist(a) ’aavistaa’. Vertaa haave.
Samaa juurta olevia sanoja