hui­ken­te­le­vai­nen

adjektiivi/ˈhui̯kenteleʋɑi̯nen/
Jaa

Johdettu sanasta: huikennella

Merkitys

  1. sellainen, joka on tyhmänä pidettyä kulutuskäyttäytymistä, tuhlaavainenNiissä piireissä ei huikentelevaista käytöstä ollut tapana katsoa pahalla.

Etymologia

huikenteleva + johdin -inen

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Kaikkialla he tapasivat maamiehiään, yhtä rikkaita, yhtä ylhäisiä ja huikentelevaisia kuin hekin, ilman mitään päämäärää tai elämäntarkoitusta.
— Eino Leino, Kootut teokset XII
Oiva nuori mies hän on, mutta huikentelevainen hän on ollut lemmen asioissa ja huikentelevaiseksi hän jää!
— Henryk Sienkiewicz, Herra Wolodyjowski I
Roolijako on varsin perinteinen: vanha mies, nuori mies, kiltti tyttö, huikentelevainen tyttö ja vauva.
— Wikipedia: Georgy Girl – keinoista paras

Esiintymistiheys

414 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.3
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihuikentelevainen
Genetiivihuikentelevaisen
Partitiivihuikentelevaista
Essiivihuikentelevaisena
Translatiivihuikentelevaiseksi
Inessiivihuikentelevaisessa
Elatiivihuikentelevaisesta
Illatiivihuikentelevaiseen
Adessiivihuikentelevaisella
Ablatiivihuikentelevaiselta
Allatiivihuikentelevaiselle
Abessiivihuikentelevaisetta

Riimit

-ɑinen

Kaikki riimit

Lähteet