- Vanhin tieto
- 1785
- Levinneisyys
- yleinen, ei lounaismurteet Vermlanti
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro
Lähtökohta: osittain kaiketi ← skandinaavinen, vertaa nykynorja kvima ’saattaa pois tasapainosta, hermostuttaa, sekoittaa, hämmentää’, kvim, kvima ’hupsuttelija, hulluttelija; hulluttelu, ilveily’, kvims ’hämminki; epävakaa henkilö’, muinaisnorja hvima ’vitkastella, kuhnailla’, nykyruotsi hvimsa ’olla sekaisin, pyörällä päästään’, vimmelkantig ’hämmentynyt, sekaisin oleva’, vim(b)la ’hourailla; olla huumauksissa’, nykytanska det hvimler (i hovedet) ’(päätä) huimaa’.
Vaikuttavat osittain deskr. sanoilta, vertaa uimertua, uimistua ’uupua, humaltua’ (~ karjala uimehtuo ’pyörtyä; nukahtaa; kuolla’, vepsä uimištuda ’pyörtyä, nukahtaa’), huikea, huipata (päätä huippaa, katso tätä) ja huuma
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | huima ’nopea; vilkas, ripeä; tietoviisas, taitava’, huimata, huimattā ’huimata’ |
|---|---|
| karjala | huima ’hullu, hupsu, mielipuoli’, huimaine ’sama merkitys’, huimeta ’tulla hulluksi, hullaantua’, huimata ’pyörryttää; sekoittaa (järki)’, huimie ’hullutella’ |
| lyydi | huim ’mieletön, järjetön, tolkuton’, huimaiduz: huimaidukšis ’pyörällä päästään’ |
| vatja | huima ’huima, hurja, raisu’ (← suomi), (h)uimata ’huimata’ |
| viro | uim (g. ‑u) ’huimaus, pyörrytys, huuma(us), päihtymys; hurmio’, uimata ’pyörtyä, taintua’, uimastada ’huimata, huumata’. |