hui­ma

adjektiivi/ˈhui̯mɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hui-ma (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 4 214. yleisin sana

Merkitys

Esimerkkilauseet

Runsaat syksyn juhlat, keväisiä huimemmat: isännät, emännät kestitsevät paimeniaan, kaiken kesää kaukana olleita, viljalla, viinillä, hedelmillä.
— Joel Lehtonen, Myrtti ja alppiruusu; Punainen Mylly
Myrskyittä, taisteloitta huima Mä elää en voi ensinkään.
— Lauri Soini, Runopisareita
Anna on vilkas, herkkä, puhelias ja hänellä on vilkas mielikuvitus, joten hän joutuu huimiin seikkailuihin.
— Wikipedia: L. M. Montgomery

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan huima lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

Vanhin tieto
1785
Levinneisyys
yleinen, ei lounaismurteet Vermlanti
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro

Lähtökohta: osittain kaiketi ← skandinaavinen, vertaa nykynorja kvima ’saattaa pois tasapainosta, hermostuttaa, sekoittaa, hämmentää’, kvim, kvima ’hupsuttelija, hulluttelija; hulluttelu, ilveily’, kvims ’hämminki; epävakaa henkilö’, muinaisnorja hvima ’vitkastella, kuhnailla’, nykyruotsi hvimsa ’olla sekaisin, pyörällä päästään’, vimmelkantig ’hämmentynyt, sekaisin oleva’, vim(b)la ’hourailla; olla huumauksissa’, nykytanska det hvimler (i hovedet) ’(päätä) huimaa’.

Vaikuttavat osittain deskr. sanoilta, vertaa uimertua, uimistua ’uupua, humaltua’ (~ karjala uimehtuo ’pyörtyä; nukahtaa; kuolla’, vepsä uimištuda ’pyörtyä, nukahtaa’), huikea, huipata (päätä huippaa, katso tätä) ja huuma

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhuima ’nopea; vilkas, ripeä; tietoviisas, taitava’, huimata, huimattā ’huimata’
karjalahuima ’hullu, hupsu, mielipuoli’, huimaine ’sama merkitys’, huimeta ’tulla hulluksi, hullaantua’, huimata ’pyörryttää; sekoittaa (järki)’, huimie ’hullutella’
lyydihuim ’mieletön, järjetön, tolkuton’, huimaiduz: huimaidukšis ’pyörällä päästään’
vatjahuima ’huima, hurja, raisu’ (← suomi), (h)uimata ’huimata’
virouim (g. ‑u) ’huimaus, pyörrytys, huuma(us), päihtymys; hurmio’, uimata ’pyörtyä, taintua’, uimastada ’huimata, huumata’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

47 933 esiintymää · 18.3 / milj.

Suomi24
19.2
Sanomalehdet
31.9
Aikakauslehdet
19.2
Wikipedia
4.1
Reddit
12.0
Tekstitykset
6.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: huimaa 35 % · huima 21 % · huimat 16 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Vertailumuodot: huima – huimempi – huimin

Riimit

-uimɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Huima. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huima