huo­ko

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. tiehyt, ontelo, aukko; ojanne, pieni laakso, notko, alanko

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan huoata yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, eteläsaame
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhōata (prs. hōkān) ’levätä’, hōkaella ’huokailla’, hōkua, hōkussa ’hengittää’, hōku, hōko ’henkäys, henki’, nenähōku ’sierain’
karjalahuokavuo, huoahtoakseh ’levähtää’, huokavo, huokavus ’lepo’, huokain ’sierain’
lyydihuogain ’sama merkitys’, huogauzuda ’levätä’
vatjaōgata ’levätä’, ōgahtā ’huokaista’, ōkua ’huokua’
virohooguda ’sataa rankasti; ähkiä, läähättää’, hoog (g. hoo, Wied myös hoou) ’sadekuuro, tuulenpuuska; vauhti; lepo, väliaika’
–? liivi ūg ’kohista, humista (korvat), vinkua (tuuli)’

Kaukaisemmissa sukukielissä

eteläsaameeteläsaame soågedh ’humista, kohista (tuuli, puro)’, ruotsinsaame (LÖ) suokket ’huoata, huoahtaa’, ? pohjoissaame šuokˈket (eteläsaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame) ’huoata’.

Deskr.-onomat. sanoja. Tähän yhteyteen liitetyt permiläinen ja ugrilainen kielten sanat (udmurtti šoka(l)ni̮ ’hengittää, huokua, huoata, puhaltaa’ | komi šojt́t́śi̮ni̮ ’hengähtää, levähtää’ | itämansi šāχ-, sē̮k- ’hengittää raskaasti’ | etelähanti šeχəj- ’läähättää’) ovat erill. deskr. sanoja, tuskin keskenäänkään yhteistä alkuperää.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Huoko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huoko