huo­kaus

substantiivi/ˈhuo̯kɑus/
Jaa
Viittaa artikkeliin

huo-kaus (2 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 11 859. yleisin sana

Johdettu sanasta: huoata

Merkitys

  1. syvä hengenveto, usein kyllästymisen tai turhautumisen merkiksihelpotuksen huokaus

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Huokauksia, nyyhkytystä ja pakinaa, johon yhtyy kuolinkellojen kumea soitto, kuuluu väkijoukosta, joka uteliaana seuraa määränpäähän ja tunkeutuu lähelle nähdäkseen miten pyöveli lopullisesti esittää osansa tässä kamalassa murhenäytelmässä.
— Matilda Roslin-Kalliola, Viestini menneiltä sukupolvilta
Vapiseva, pidätetty huokaus pusersi vain rintaa, ja pari kertaa kierrähti kyynel silmässä ja kuivi siihen.
— Juhani Aho, Papin tytär
Mutta kun heidän kyyneleensä ja huokauksensa taukosivat he päättivät lähteä etsimään pyhää miestä saaristosta ja mereltä, toiveenaan löytää hänen ruumiin ja, sillä he uskoivat jo hänen menehtyneen.
— Wikipedia: Pyhä Botvid

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan huokaus lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Kuin helpotuksen huokaus vain kävi läpi ihmisjoukon, kuin vapauttava hengenveto.
— Clara Viebig, Hekuban tyttäret
Aamun ensi koittehessa kylmään, kolkkoon huone-ilmaan neito huokauksen päästää.
— Hilja Pärssinen, Taistelon tuoksinasta
Syvä huokaus kuin kadotettu henki kulkee pitkin ojaa, sairashuoneen aidanvartta.
— Urho Karhumäki, Testamentti
Vain ajatellessaankin tätä eroa rakastaja puhkesi huokauksiin, nyyhkytyksiin ja vaikerrukseen.
— Alexandre Dumas, Bragelonnen varakreivi II

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan huoata yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, eteläsaame
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhōata (prs. hōkān) ’levätä’, hōkaella ’huokailla’, hōkua, hōkussa ’hengittää’, hōku, hōko ’henkäys, henki’, nenähōku ’sierain’
karjalahuokavuo, huoahtoakseh ’levähtää’, huokavo, huokavus ’lepo’, huokain ’sierain’
lyydihuogain ’sama merkitys’, huogauzuda ’levätä’
vatjaōgata ’levätä’, ōgahtā ’huokaista’, ōkua ’huokua’
virohooguda ’sataa rankasti; ähkiä, läähättää’, hoog (g. hoo, Wied myös hoou) ’sadekuuro, tuulenpuuska; vauhti; lepo, väliaika’
–? liivi ūg ’kohista, humista (korvat), vinkua (tuuli)’

Kaukaisemmissa sukukielissä

eteläsaameeteläsaame soågedh ’humista, kohista (tuuli, puro)’, ruotsinsaame (LÖ) suokket ’huoata, huoahtaa’, ? pohjoissaame šuokˈket (eteläsaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame) ’huoata’.

Deskr.-onomat. sanoja. Tähän yhteyteen liitetyt permiläisten ja ugrilaisten kielten sanat (udmurtti šoka(l)ni̮ ’hengittää, huokua, huoata, puhaltaa’ | komi šojt́t́śi̮ni̮ ’hengähtää, levähtää’ | itämansi šāχ-, sē̮k- ’hengittää raskaasti’ | etelähanti šeχəj- ’läähättää’) ovat erill. deskr. sanoja, tuskin keskenäänkään yhteistä alkuperää.

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.sigh

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • sigh

Esiintymistiheys

11 361 esiintymää · 4.3 / milj.

Suomi24
5.0
Sanomalehdet
1.8
Aikakauslehdet
1.6
Wikipedia
0.5
Reddit
2.5
Tekstitykset
1.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39 (vastaus)

Yleisimmät: huokaus 77 % · huokauksia 6 % · huokauksen 5 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uokɑus

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Huokaus. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huokaus