huo­ah­taa

verbi/ˈhuo̯.ɑhtɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

huo-ah-taa (2 tavua) · 8 kirjainta

Johdettu sanasta: huoata

Merkitys

Synonyymit

Esimerkkilauseet

"Mikä ihmeellinen paino sinussa, lapsukainen, on, kun kokonaan uuvutit minut, jättiläisen?" huoahti hän taakkansa rannalle laskien.
— Kyösti Wilkuna, Miekka ja sana I
Hänessä on ryhtiä, hän tulee menemään pitkälle maailmassa; — mutta isäparkasi ei liene oikeutettu sinusta edes toivomaan mitään sellaista", lisäsi hän huoahtaen.
— Jonas Lie, Kolmimasto Tulevaisuus eli elämää Pohjolassa
Mutta niinkuin vastaukseks etäisyys nyt huoahtaa, tummuu loitto taivaanranta, on kuin vavahtaisi maa; äänekkäämmin, äänekkäämmin ähkii nyt jo kaukaisuus, kunnes äkin ääntä täys' on ympärilläs avaruus.
— Kössi Kaatra, Alhaisolauluja

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan huoahtaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Jokaisen mentyä hän suunnattomasta helpotuksesta huoahtaen vaipui pielukselleen.
— Hall Caine, Tuhlaajapoika
Hän huoahti raskaasti ja polvistui rukoilemaan pakolaisille onnellista matkaa.
— Alexandre Dumas, Kansanmies
Tyytyväisyydestä huoahtaen laskeutui hän alas ja kyyristyi nurkkaan levähtämään.
— Santeri Ivalo, Suomalaisia sankareita I
Hän työnsi avaimen taskuunsa tyytyväisesti huoahtaen.
— Lucy M. Montgomery, Anna ystävämme

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan huoata yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, eteläsaame
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhōata (prs. hōkān) ’levätä’, hōkaella ’huokailla’, hōkua, hōkussa ’hengittää’, hōku, hōko ’henkäys, henki’, nenähōku ’sierain’
karjalahuokavuo, huoahtoakseh ’levähtää’, huokavo, huokavus ’lepo’, huokain ’sierain’
lyydihuogain ’sama merkitys’, huogauzuda ’levätä’
vatjaōgata ’levätä’, ōgahtā ’huokaista’, ōkua ’huokua’
virohooguda ’sataa rankasti; ähkiä, läähättää’, hoog (g. hoo, Wied myös hoou) ’sadekuuro, tuulenpuuska; vauhti; lepo, väliaika’
–? liivi ūg ’kohista, humista (korvat), vinkua (tuuli)’

Kaukaisemmissa sukukielissä

eteläsaameeteläsaame soågedh ’humista, kohista (tuuli, puro)’, ruotsinsaame (LÖ) suokket ’huoata, huoahtaa’, ? pohjoissaame šuokˈket (eteläsaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame) ’huoata’.

Deskr.-onomat. sanoja. Tähän yhteyteen liitetyt permiläisten ja ugrilaisten kielten sanat (udmurtti šoka(l)ni̮ ’hengittää, huokua, huoata, puhaltaa’ | komi šojt́t́śi̮ni̮ ’hengähtää, levähtää’ | itämansi šāχ-, sē̮k- ’hengittää raskaasti’ | etelähanti šeχəj- ’läähättää’) ovat erill. deskr. sanoja, tuskin keskenäänkään yhteistä alkuperää.

Englanninkieliset vastineet

  • sigh

Esiintymistiheys

445 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
1.2
Aikakauslehdet
0.4
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi F

Yleisimmät: huoahtaa 83 % · huoahdin 14 % · huoahtamaan 3 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin huoahtaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minähuoahdanhuoahdinolen huoahtanutolin huoahtanut
sinähuoahdathuoahditolet huoahtanutolit huoahtanut
hänhuoahtaahuoahtion huoahtanutoli huoahtanut
mehuoahdammehuoahdimmeolemme huoahtaneetolimme huoahtaneet
tehuoahdattehuoahditteolette huoahtaneetolitte huoahtaneet
hehuoahtavathuoahtivatovat huoahtaneetolivat huoahtaneet
passiivihuoahdetaanhuoahdettiinon huoahdettuoli huoahdettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähuoahtaisinolisin huoahtanut
sinähuoahtaisitolisit huoahtanut
hänhuoahtaisiolisi huoahtanut
mehuoahtaisimmeolisimme huoahtaneet
tehuoahtaisitteolisitte huoahtaneet
hehuoahtaisivatolisivat huoahtaneet
passiivihuoahdettaisiinolisi huoahdettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinähuoahda—
hänhuoahtakoonolkoon huoahtanut
mehuoahtakaamme—
tehuoahtakaa—
hehuoahtakootolkoot huoahtaneet
passiivihuoahdettakoonolkoon huoahdettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähuoahtanenlienen huoahtanut
sinähuoahtanetlienet huoahtanut
hänhuoahtaneelienee huoahtanut
mehuoahtanemmelienemme huoahtaneet
tehuoahtanettelienette huoahtaneet
hehuoahtanevatlienevät huoahtaneet
passiivihuoahdettaneenlienee huoahdettu

Infinitiivit

1. infinitiivihuoahtaa
1. inf. pitkä muotohuoahtaakseen
2. inf. inessiivihuoahtaessa
2. inf. inessiivi, passiivihuoahdettaessa
2. inf. instruktiivihuoahtaen
3. inf. inessiivihuoahtamassa
3. inf. elatiivihuoahtamasta
3. inf. illatiivihuoahtamaan
3. inf. adessiivihuoahtamalla
3. inf. abessiivihuoahtamatta
3. inf. instruktiivihuoahtaman
4. infinitiivihuoahtaminen
5. infinitiivihuoahtamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippihuoahtava
Passiivin 1. partisiippihuoahdettava
Aktiivin 2. partisiippihuoahtanut
Passiivin 2. partisiippihuoahdettu
Agenttipartisiippihuoahtama
Kieltopartisiippihuoahtamaton

Riimit

-uoɑhtɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Huoahtaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huoahtaa