Asiasanasto.fi

huu­to­lai­nensubstantiivi

/ˈhuːtolɑi̯nen/

Johdettu sanoista: huutaa, huuto

Merkitys

  1. 1.Suomessa etenkin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa elatusta vailla ollut lapsi, vanhus tai vammainen, jonka kunta luovutti tämän ylläpidosta vähiten korvausta vaatineelle talolle huutokaupan kaltaisessa tilaisuudessa

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

Esimerkkilauseet

Uni voittaa matkasta väsyneen ruumiin, pieni huutolainen nukahtaa.

tekijä Usea, Joulupukin jutelmia

— Minä olen kuullut, että teillä ei ole lapsia, ja siksi otin tämän tytön mukaani näyttääkseni teille, ottaisitteko ehkä te sen hoiviinne, ettei todellakaan joutuisi kunnan huutolaiseksi.

Heikki Meriläinen, Orvon onni

Liisa tuntuu toimivan Elsa -romaanissa jopa darvinistisesti nähtävänä selviytyjänä siinä, missä heikko ja hellitty Elsa kuolee pois jättäen jälkeensä vain yhden huutolaiseksi kaupattavan lapsen.

Wikipedia: Teuvo Pakkala

Esiintymistiheys

758 esiintymää, 0.3 / milj.

Suomi24
0.3
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.4
Reddit
0.5
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihuutolainen
Genetiivihuutolaisen
Partitiivihuutolaista
Essiivihuutolaisena
Translatiivihuutolaiseksi
Inessiivihuutolaisessa
Elatiivihuutolaisesta
Illatiivihuutolaiseen
Adessiivihuutolaisella
Ablatiivihuutolaiselta
Allatiivihuutolaiselle
Abessiivihuutolaisetta

Riimit

-ɑinen

Kaikki riimit