- Alkuperä
- Oppitekoinen sana
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan huutaa yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala
Kyseessä on Kaarle Aksel Gottlundin (1796–1875) luoma oppitekoinen sana, joka koostuu kahdesta osasta: huuto + kauppa.
Lähtökohta: Myös skandinaavinen alkuperää on esitetty (muinaisgotlanti huti, nykynorja murt. huta ’huutaa, kirkua, meluta’).
Todennäköisesti onomat. sana.
Mahdollisesti suomi → eteläsaame hütt´edh ’ulvoa, haukkua; soimata’, ruotsinsaame huttet ’haukkua (koira)’, ellei tämä ole erill. onomat. sana.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | hūtā ’huutaa’ |
|---|---|
| karjala | huutoa ’huutaa’, huuvattoa ’saada huutamaan’ |
| – | vertaa myös viro hüüda ’huutaa’. |
Samaa juurta olevia sanoja
Lähtökohta: ← germaaninen, vertaa gootti kaupōn, muinaisnorja kaupa, muinaisalasaksa eli muinaissaksi kōpōn, muinaisyläsaksa koufōn, koufen ’ostaa, myydä, käydä tai harjoittaa kauppaa’, anglosaksi cīepan, muinaisyläsaksa kouffen, muinaisruotsi nykyruotsi köpa ’ostaa; hankkia’ jne. (germaaninen ← latina, vertaa caupo ’majatalon isäntä, kapakoitsija, kaupustelija’).
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kauppa |
|---|---|
| karjala | kauppa, kaupita, kaupus ’kauppatavara’ |
| lyydi | kaup ’pula’ |
| vatja | (vatjan Kukkosin murre) kauppa |
| viro | kaup (g. kauba) ’tavara; kauppa’, kaubelda ’käydä kauppaa’, kaubitseda ’kaupustella, kaupitella’, kaubandus ’kauppa, kaupankäynti’, kauplus ’kauppa, myymälä, liike, puoti’ |
| liivi | kōp ’tavara; kauppa’, kōpikšə ’käydä kauppaa, kaupita’, kōpĺə, kouplə ’sama merkitys’, sīlma(t)-koupə ’silmämäärällä’ |
(suomi → pohjoissaame gawˈpe (inarinsaame koltansaame kildininsaame) ’kauppa’; suomi kaupitse- → pohjoissaame gāwpâšit (inarinsaame koltansaame kildininsaame) ’kaupita, myydä’)