hu­vit­tu­nut

adjektiivi/ˈhuʋitːunut/
Jaa

Johdettu sanasta: huvittua

Merkitys

  1. sellainen, joka (aidosti tai provokatiivisesti) katsoo jonkin tai jonkun olevan huvittava

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Kim katseli pää kallellaan, miettien ja huvittuneena.
— Rudyard Kipling, Kim
Hänen äänensä oli sellainen, ettei siitä voitu erehtyä, ja välillä, kun hän oli ivallisen huvittunut, siinä oli tahatonta pisteliäisyyttä.
— James Oliver Curwood, Taistelu naisesta
Myöhemmin 1990 -luvun lopulla hän totesi huvittuneena pelilaudan suunnittelusta, että "on liikuttavaa, miten lapsellisella tietämyksellä se on tehty".
— Wikipedia: Afrikan tähti

Englanninkieliset vastineet

  • amused
  • diverted
  • entertained

Taivutustiedot

Taivutusluokka 47

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihuvittunut
Genetiivihuvittuneen
Partitiivihuvittunutta
Essiivihuvittuneena
Translatiivihuvittuneeksi
Inessiivihuvittuneessa
Elatiivihuvittuneesta
Illatiivihuvittuneeseen
Adessiivihuvittuneella
Ablatiivihuvittuneelta
Allatiivihuvittuneelle
Abessiivihuvittuneetta

Lähteet