hä­vi­ä­mä­tön

Tämä kauneus itsessään, kauneuden idea — Platon ei tässä käytä tätä sanaa — on syntymätön ja häviämätön, ikuinen ja muuttumaton, riippumaton kaikesta yksityisestä, jotakin itsessään ja itsestään olevaista, josta kaikki muu kauneus on osallisena.

Voimakkaan tunteen välähdys leimahti intiaanin tummille kasvoille, muistuttaen keskiyön pilveen osuvaa salamaa; mutta se katosi silmänräpäyksessä, jättäen sijalleen sen kovan, tiukentuneen ilmeen, jonka niihin oli leimannut häviämättömäksi kuin kiveen kaivertaen hänen niin kauvan hartaasti ja jännittyneesti hautomansa hanke.

Leibnizin järjestelmässä kaikki olevainen on kokoonpantu jakamattomista, häviämättömistä alkuosasista, monadeista.