il­ta­kel­lo

substantiivi/ˈiltɑˌkelːo/
Jaa
Viittaa artikkeliin

il-ta-kel-lo (4 tavua) · 9 kirjainta

Yhdyssana: ilta + kello

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. iltaisin soitettava kello tai sen ääni

Esimerkkilauseet

Koska kirkkahat Tähdet tuikkavat Ja kuin iltakellot soivat, Irti työst' on miehet oivat.
— August Ahlqvist, Säkeniä
Matleena, joka oli kiven juurella, oli jo soittanut iltakelloja: "Pium, paum, pium, paum" — ja samalla toisella kivellä jyskyttänyt isoa kiveä, josta hänen mielestään lähti niin sointuisa helähdys!
— Laura Fitinghoff, Hallatunturin lapset
Tämä päätös, vaikkakin ranskalaisten piispojen voimakkaasti vastustama, soitti iltakelloja gallikanismille.
— Wikipedia: Gallikanismi

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan iltakello lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Hän vaati, että kaikkien perheen jäsenten tuli joka päivä iltakellon soidessa olla koolla.
— Dmitri S. Merežkovski, Ylösnousseet jumalat II
Usein isän ja pojan työrupeamat venyivät pitkälle yli kartanon iltakellon soiton.
— Urho Karhumäki, Kerhoista ja kotoa
Ja sanoja sointuvampana kajahtivat iltakellon tahdikkaat lyönnit, jotka tiesivät päivän päättymistä.
— Alessandro Manzoni, Kihlautuneet
Silloin kajahti luostarista iltakellon ääni; nopeasti nousi nuorukainen.
— Antti Mäkinen, Metsä-kukkia

Esiintymistiheys

97 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-elːo

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Iltakello. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/iltakello