il­ta­kel­lo

substantiivi/ˈiltɑˌkelːo/
Jaa

Yhdyssana: ilta + kello

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. iltaisin soitettava kello tai sen ääni

Esimerkkilauseet

1882, tuli ylioppilaaksi 1901. Julkaissut: Sekasointuja, Mirdja, Runoja, Murtoviivoja, Särjetyt jumalat, Nousukkaita, Mies ja nainen, Inari, Iltakellot, Vangittuja sieluja, Kaukainen kevät, y.m.
— tekijä Usea, Kuinka meistä tuli kirjailijoita
Koska kirkkahat Tähdet tuikkavat Ja kuin iltakellot soivat, Irti työst' on miehet oivat.
— August Ahlqvist, Säkeniä
Hänen kuuluisimmat maalauksensa ovat 1850 -luvulta, kuten Kylväjä ja Iltakellot.
— Wikipedia: Monsieur Frigot

Esiintymistiheys

97 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviiltakello
Genetiiviiltakellon
Partitiiviiltakelloa
Essiiviiltakellona
Translatiiviiltakelloksi
Inessiiviiltakellossa
Elatiiviiltakellosta
Illatiiviiltakelloon
Adessiiviiltakellolla
Ablatiiviiltakellolta
Allatiiviiltakellolle
Abessiiviiltakellotta

Riimit

-elːo

Kaikki riimit

Lähteet