ir­vi­leu­ka

Meidän vaari, irvileuka, sai sen kuulla ja osaaottavaisena tiedusti: Etkö pannut lukua muistiin, kun uudestaan piti räknätä?... Sekös osasi pistää vihaksi, kun rukkaset olivat läpimärät ja joka paikkaa paleli.

— Myös naisista irvileukana lauloin, en sietänyt heitä, he täynn' oli juorua, lorua, jos jotakin uikutusta ja porua.

Alkuperäinen nimi oli Siva, mutta v korvattiin w:llä, kun irvileuat arvelivat Sivan tarkoittavan "Siperian valintataloa".