1jätti1 – yliluonnollisen kokoinen olento tai ihminen, isokokoinen, vahva
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: jätte)
- Vanhin tieto
- Gustaf Renvall, 1823
- Levinneisyys
- yleinen
Lainalähde: ← nykyruotsi jätte, murt. jätt, muinaisruotsi iätte = nykytanska jætte ’jättiläinen’, jotka ovat sivumuotoja riimukirj. sanalle iatun, muinaisruotsi iätun (jonka suhteen vertaa jatuli). — pohjoissaame jiettânâs (eteläsaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’jättiläinen’ ← skandinaavinen tai suomi.
(suomi → karjala (Suistamo) jättilä(i)ne ja viro jättilane ’jättiläinen’)
2jätti2 – jäännös, jättö, peru
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan jättää yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Kausat.-johd:ia v:stä jäädä, katso tätä.
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | jättǟ ’jättää, hylätä; lakata’, jättö |
|---|
| karjala | jätteä ’jättää, antaa’, jättäytyö, jättävyö ’jättäytyä’ |
|---|
| lyydi | d́iättädä, d́iettada, d́ätteä, d́iätta ’jättää’ |
|---|
| vepsä | jätta, jättä, d́atta |
|---|
| vatja | jättǟ ’sama merkitys’ |
|---|
| viro | jätta ’jättää, heittää, hylätä, luopua’, jäte ’jäte, tähde’, jätis ’roska, jäte, kuona’ |
|---|
| liivi | jettə, jättə ’jättää’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja