jan­ka­ta

verbi/ˈjɑŋkɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

jan-ka-ta (3 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 8 052. yleisin sana

Merkitys

  1. (arkikieltä)väittää itsepintaisesti

Synonyymit

Esimerkkilauseet

jankkasi Juonas kokonaan unohtaen, että hän näin joutui kehumaan toisen mielipiteitä eikä Salamonin.
— Simo Eronen, Orjavallan perintö
"No mitäs siitä nyt jankkaa aina sitä yhtä ja samaa, täti, olkoon miten olkoon.
— Albert Bitzius, Miten Uli-renki tulee onnelliseksi
— No, älä nyt viitsi joka vuosi aina tuota samaa jankata — vanha mies, et sä enää reipastukkaa.
— Jaakkoo Vaasan, Rakas takkupää

Etymologia

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
karjala

Deskr. sanoja.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalajankuttoa ’jankuttaa (lukiessa, puhuessa)’ (luultavasti ← suomi)
–vertaa viro jängleda, jängelda, jändleda, jandleda jne. ’jankata, riidellä, nalkuttaa’ (murt. Kuusalu jankama ’väitellä, pitää puoliaan’ ehkä ← suomi).

suomi jankuttaa → nykyruotsi murt. Suomi jangot ’jankuttaa, mankua’.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • harp

Esiintymistiheys

19 362 esiintymää · 7.4 / milj.

Sana esiintyy noin 36 kertaa useammin keskustelupalstoilla (Suomi24, Reddit) kuin sanoma- ja aikakauslehdissä, mikä voi viitata puhekielisyyteen.

Suomi24
8.9
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.0
Reddit
8.5
Tekstitykset
1.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: jankata 26 % · jankkaa 19 % · jankkaat 16 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin jankata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäjankkaanjankkasinolen jankannutolin jankannut
sinäjankkaatjankkasitolet jankannutolit jankannut
hänjankkaajankkasion jankannutoli jankannut
mejankkaammejankkasimmeolemme jankanneetolimme jankanneet
tejankkaattejankkasitteolette jankanneetolitte jankanneet
hejankkaavatjankkasivatovat jankanneetolivat jankanneet
passiivijankataanjankattiinon jankattuoli jankattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäjankkaisinolisin jankannut
sinäjankkaisitolisit jankannut
hänjankkaisiolisi jankannut
mejankkaisimmeolisimme jankanneet
tejankkaisitteolisitte jankanneet
hejankkaisivatolisivat jankanneet
passiivijankattaisiinolisi jankattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäjankkaa—
hänjankatkoonolkoon jankannut
mejankatkaamme—
tejankatkaa—
hejankatkootolkoot jankanneet
passiivijankattakoonolkoon jankattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäjankannenlienen jankannut
sinäjankannetlienet jankannut
hänjankanneelienee jankannut
mejankannemmelienemme jankanneet
tejankannettelienette jankanneet
hejankannevatlienevät jankanneet
passiivijankattaneenlienee jankattu

Infinitiivit

1. infinitiivijankata
1. inf. pitkä muotojankatakseen
2. inf. inessiivijankatessa
2. inf. inessiivi, passiivijankattaessa
2. inf. instruktiivijankaten
3. inf. inessiivijankkaamassa
3. inf. elatiivijankkaamasta
3. inf. illatiivijankkaamaan
3. inf. adessiivijankkaamalla
3. inf. abessiivijankkaamatta
3. inf. instruktiivijankkaaman
4. infinitiivijankkaaminen
5. infinitiivijankkaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippijankkaava
Passiivin 1. partisiippijankattava
Aktiivin 2. partisiippijankannut
Passiivin 2. partisiippijankattu
Agenttipartisiippijankkaama
Kieltopartisiippijankkaamaton

Riimit

-ɑŋkɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Jankata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/jankata