jo­ro

erisnimi, substantiivi/ˈjoro/
Jaa
Viittaa artikkeliin

jo-ro (2 tavua) · 4 kirjainta · Suomen kielen 18 636. yleisin sana

Merkitykset

  1. pitkänomainen muodostuma, esim. heinäkarhe; heittiö, kunnoton, saamaton, juro
  2. loru

Esimerkkilauseet

— Jottako Joro jotakin löytäisi!
— Pentti Haanpää, Heta-Rahko korkeassa iässä
Sen sanottuaan Erkki astui pirttiin ja ehti parhaiksi juuri näkemään, kun Joron poika oli pyytämässä Iroa kisaan.
— Lauri Hannikainen, Erakkojärveläiset
Kirjassa on myös kuvitteellinen kertomus Uralin lähistöllä asuvan suvun päämiehestä Jorosta, joka käskee poikansa Tuiran etsiä maata lännestä.
— Wikipedia: Suomensukuinen

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan joro lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Mamma muuten luulee, että olen joutunut joron jäljille.
— Olli Karila, Avioliitto OY

Etymologia

1joro1 – pitkänomainen muodostuma, esim. heinäkarhe; heittiö, kunnoton, saamaton, juro

Vastineita
karjala, lyydi, viro

Lainalähde: Sanalle erityisesti sanonnan joron jäljillä perusteella esitetyt indoeurooppalainen vastineet ovat epätodennäköisiä.

Alkuaan deskr. sanue, johon voi kuulua myös pitkäveteistä puhetta tarkoittava jorista vastineineen sekä mahdollisesti jorpakko ’pieni joki, puro; lammikko’.

Vertaa myös karjala juro, lyydi d́uro ’viiva, juova, raita’.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalajoro ’puro, pieni oja’
lyydid́oro ’olas (suksen pohjassa)’
viro(Wied) joru ’viiva, juova’.

2joro2 – loru

Sanakirjassa
Käsitellään sanan jorista yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro, liivi

Onomat. sanoja, vertaa juoru.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenjora ’lörpöttelijä’
karjalajorissa ’jorista, kurista; kilistä; jaaritella, lörpötellä’, jorajoa, joru, jorineh
lyydid́orotada ’laulaa yksitoikkoisesti’, d́orhottada ’laulaa kirkkolauluja’
vepsäjorotada ’(puhua, juosta, valua) jorottaa’
virojoriseda, jorada, jorida, jõri(se)da ’jorista, pitää jorinaa, urista’, jori(n), jõrin, joru, joro, juro ’jorina; loru; tyhmyri’
liivijoʾr ’omituisuus, oikku, vanha laulu’, jurū (← viro) ’puhe’.

nykyruotsi murt. Suomi jor(a) ’lörpötellä, jorista, meluta’, jårå ’puheen sorina’ todennäköisesti ← suomi.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

5 894 esiintymää · 2.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
52.2
Aikakauslehdet
0.5
Wikipedia
0.7
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-oro

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Joro. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/joro