- Alkuperä
- Murresana
Vertaa murteellinen murjottaa (yleinen) ’olla pahantuulisena ääneti, mököttää, jurottaa’.
mur-jot-taa (3 tavua) · 9 kirjainta · Suomen kielen 18 454. yleisin sana
Johdettu sanasta: murjoa
"Öh", oli isä usein kesken kaikkea hänelle, pojalleen, sanonut, "mitäs siinä murjottaa ja möllistelee Niemen suunnalle kun kerran Linnaan päin on katsottava".Davy "murjotti", ja kun Anna oli riisunut hänet, sukelsi hän pää edellä vuoteeseensa ja hautasi kasvonsa päänaluseen.Toscanini oli tunnettu tavastaan vetäytyä harjoitushuoneeseensa murjottamaan, jos koki ettei saa tahtoaan läpi taiteellisissa kysymyksissä.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan murjottaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Niinpä ne välttivät toisiaan ja murjottivat vihaisesti, joka kerta kun kohtasivat toisensa.Ukko vilkasi vihaisesti Paavoa silmiin ja läksi murjottaen nurkkaansa.Heidän oli tapana sillä tavalla murjottaa.Vertaa murteellinen murjottaa (yleinen) ’olla pahantuulisena ääneti, mököttää, jurottaa’.
5 972 esiintymää · 2.3 / milj.
Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C
Yleisimmät: murjottaa 39 % · murjottamaan 12 % · murjota 11 %
| Muoto | Taivutus |
|---|---|
| Infinitiivi | |
| Ind. prees. yks. 1. | |
| Ind. imperf. yks. 3. | |
| Kond. prees. yks. 3. | |
| Pot. prees. yks. 3. | |
| Imperat. prees. yks. 3. | |
| Akt. 2. partisiippi | |
| Pass. imperf. |
-urjotːɑː
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Murjottaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/murjottaa