- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kurkistaa yhteydessä
- Vastineita
- karjala
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | kurkistoa, kurkata |
|---|
. Tähän ehkä myös kurkottaa, kurottaa (Hemm 1605 »he curoitid»).
ku-rot-taa (3 tavua) · 8 kirjainta
Johdettu sanasta: kuroa
Hiukan epäröityään, huolimatta siitä, että siten loukkaisi vierasystävyyden lakeja, hän kurotti kätensä kirstuun ja veti siitä esiin houkuttelevan lompakon sisältöineen, jota hän heti alkoi tarkastaa.Se uikuttaa silmät rähmäisinä ja punaisina, se kurottaa kaulaansa ja ulvaisee tuskasta, se seisahtuu tullessaan vähän väliä kuin pitelemään kipeitä lantioitaan, — häntä pystyssä.Jos pelaaja esimerkiksi osuu nappulaan kurottaessaan toiseen, ei hänen täydy siirtää nappulaa, johon osui ensin.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kurottaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Volodja seisoi opettajan takana ja kaulaansa kurottaen katsoi hänen olkansa ylitse.Tarkasti sitten tuota työtänsä oikein visusti ja sanoi ujomaisesti: "on se niinkin, Sanna, että joka kuuseen kurottaa, se katajaan kapsahtaa."| karjala | kurkistoa, kurkata |
|---|
. Tähän ehkä myös kurkottaa, kurottaa (Hemm 1605 »he curoitid»).
3 216 esiintymää · 1.2 / milj.
Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C
Yleisimmät: kurottaa 40 % · kurota 15 % · kurotti 11 %
| Muoto | Taivutus |
|---|---|
| Infinitiivi | |
| Ind. prees. yks. 1. | |
| Ind. imperf. yks. 3. | |
| Kond. prees. yks. 3. | |
| Pot. prees. yks. 3. | |
| Imperat. prees. yks. 3. | |
| Akt. 2. partisiippi | |
| Pass. imperf. |
-urotːɑː
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Kurottaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kurottaa