ku­rot­taa

verbi/ˈkurotːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ku-rot-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Johdettu sanasta: kuroa

Merkitys

  1. pyrkiä ulottumaan johonkin, joka on ulottumisen äärirajoillaHän kurotti kättään kaltereiden välistä, mutta ei ylettänut avaimiin.

Esimerkkilauseet

Hiukan epäröityään, huolimatta siitä, että siten loukkaisi vierasystävyyden lakeja, hän kurotti kätensä kirstuun ja veti siitä esiin houkuttelevan lompakon sisältöineen, jota hän heti alkoi tarkastaa.
— Jules Verne, Tonavan luotsi
Se uikuttaa silmät rähmäisinä ja punaisina, se kurottaa kaulaansa ja ulvaisee tuskasta, se seisahtuu tullessaan vähän väliä kuin pitelemään kipeitä lantioitaan, — häntä pystyssä.
— Joel Lehtonen, Myrtti ja alppiruusu; Punainen Mylly
Jos pelaaja esimerkiksi osuu nappulaan kurottaessaan toiseen, ei hänen täydy siirtää nappulaa, johon osui ensin.
— Wikipedia: Kosketussääntö

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kurottaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Volodja seisoi opettajan takana ja kaulaansa kurottaen katsoi hänen olkansa ylitse.
— Leo Tolstoi, Lapsuus poika-ikä nuoruus
Tarkasti sitten tuota työtänsä oikein visusti ja sanoi ujomaisesti: "on se niinkin, Sanna, että joka kuuseen kurottaa, se katajaan kapsahtaa."
— Gustaf Adolf Heman, Kertomuksia

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kurkistaa yhteydessä
Vastineita
karjala
Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalakurkistoa, kurkata

. Tähän ehkä myös kurkottaa, kurottaa (Hemm 1605 »he curoitid»).

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Esiintymistiheys

3 216 esiintymää · 1.2 / milj.

Suomi24
0.9
Sanomalehdet
2.3
Aikakauslehdet
1.9
Wikipedia
0.6
Reddit
1.4
Tekstitykset
4.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: kurottaa 40 % · kurota 15 % · kurotti 11 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kurottaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkurotankurotinolen kurottanutolin kurottanut
sinäkurotatkurotitolet kurottanutolit kurottanut
hänkurottaakurottion kurottanutoli kurottanut
mekurotammekurotimmeolemme kurottaneetolimme kurottaneet
tekurotattekurotitteolette kurottaneetolitte kurottaneet
hekurottavatkurottivatovat kurottaneetolivat kurottaneet
passiivikurotetaankurotettiinon kurotettuoli kurotettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkurottaisinolisin kurottanut
sinäkurottaisitolisit kurottanut
hänkurottaisiolisi kurottanut
mekurottaisimmeolisimme kurottaneet
tekurottaisitteolisitte kurottaneet
hekurottaisivatolisivat kurottaneet
passiivikurotettaisiinolisi kurotettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkurota—
hänkurottakoonolkoon kurottanut
mekurottakaamme—
tekurottakaa—
hekurottakootolkoot kurottaneet
passiivikurotettakoonolkoon kurotettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkurottanenlienen kurottanut
sinäkurottanetlienet kurottanut
hänkurottaneelienee kurottanut
mekurottanemmelienemme kurottaneet
tekurottanettelienette kurottaneet
hekurottanevatlienevät kurottaneet
passiivikurotettaneenlienee kurotettu

Infinitiivit

1. infinitiivikurottaa
1. inf. pitkä muotokurottaakseen
2. inf. inessiivikurottaessa
2. inf. inessiivi, passiivikurotettaessa
2. inf. instruktiivikurottaen
3. inf. inessiivikurottamassa
3. inf. elatiivikurottamasta
3. inf. illatiivikurottamaan
3. inf. adessiivikurottamalla
3. inf. abessiivikurottamatta
3. inf. instruktiivikurottaman
4. infinitiivikurottaminen
5. infinitiivikurottamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikurottava
Passiivin 1. partisiippikurotettava
Aktiivin 2. partisiippikurottanut
Passiivin 2. partisiippikurotettu
Agenttipartisiippikurottama
Kieltopartisiippikurottamaton

Riimit

-urotːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kurottaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kurottaa