ku­rot­taa

verbi/ˈkurotːɑːˣ/
Jaa

Johdettu sanasta: kuroa

Merkitys

  1. pyrkiä ulottumaan johonkin, joka on ulottumisen äärirajoillaHän kurotti kättään kaltereiden välistä, mutta ei ylettänut avaimiin.

Etymologia

kuroa + johdin -tta

Yhdyssanat ja johdokset

Esimerkkilauseet

Mutta samassa oli hän jo polvillaan, ja kurottaen käsiään, rukoili hän aroin silmin: "Lähde pois!
— Gustav Frenssen, Kolme toverusta
Mutta provasti säpsähti, kirkossa ei kuulunut hengähdystäkään, kaikki kurottivat kurkkujansa ja katsoivat Abrahamiin, mutta se ei tapahtunut ihailusta, vaan pikemmin ilkeästä, kiheltävästä uteliaisuudesta.
— Alexander L. Kielland, Myrkkyä
Makit liikkuvat usein kiipeämällä kaisloja ylös kunnes kaisla taipuu, jolloin ne kurottavat seuraavaan kaislaan.
— Wikipedia: Hapalemur alaotrensis

Esiintymistiheys

3 216 esiintymää · 1.2 / milj.

Suomi24
0.9
Sanomalehdet
2.3
Aikakauslehdet
1.9
Wikipedia
0.6
Reddit
1.4
Tekstitykset
4.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53, vokaalivaihtelutyyppi C

MuotoTaivutus
Infinitiivikurottaa
Ind. prees. yks. 1.kurotan
Ind. imperf. yks. 3.kurotti
Kond. prees. yks. 3.kurottaisi
Pot. prees. yks. 3.kurottanee
Imperat. prees. yks. 3.kurottakoon
Akt. 2. partisiippikurottanut
Pass. imperf.kurotettiin

Riimit

-urotːɑː

Kaikki riimit

Lähteet