kaih­tu­a

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. pimetä (silmissä); sokaistua; haalistua, kalveta; selvetä, kirkastua

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kaihi yhteydessä
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
karjala, lyydi

Lähtökohta: Tuskin sana on myöskään germaaninen alkuperää (kantagermaani *χaiha-: gootti haihs ’yksisilmäinen’, latina caecus ’sokea, hämärä, pimeä’), kuten on esitetty.

Samaa alkuperää kuin kaiho, katso tätä. Tähän yhteyteen tuskin kuuluvat etäsukukielistä esitetyt vastineet udmurtti ki̮tš, ki̮š ’ohut kelmu, kuori’, komi ki̮š ’(hedelmän, munan) kuori, nahka’.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjala(aunuksenkarjala) kaihte ’silmäkaihi’
lyydikaehte (vart. kaehtege-) ’sama merkitys’
–vertaa myös viro kae ’sama merkitys’ (? ← *kajeh).

suomi *kaihde → pohjoissaame murt. gaita: čalbme-gaittagi ’silmät sivulle katsoen niin että ei näe, mitä toinen tekee’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kaihtua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kaihtua