kalk­ku

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. kalkut ’kivekset’
  2. (lusikka-, veitsi)teline; luhat (kangaspuissa); (suutarin tai kuohitsijan) pihdit

Etymologia

1kalkku1 – kalkut ’kivekset’

Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1874
Levinneisyys
etupäässä itämurteet Peräpohja
Vastineita
karjala, lyydi

Tähän on yhdistetty etäsukukielistä komi koĺk ’(linnun) muna; kivekset’. Todennäköisempää on itämerensuomi sanueen kuuluminen yhteen v:n kalkkaa kanssa, jolloin komi sana on muuta alkuperää, vertaa kilkut ’kivekset’ ~ kilkkaa (katso kilkki2).

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

–? inkeroinen kalkku ’verkon merkkikoho’
karjalakalkut ’kivekset’, kalkku ’penis’
lyydikalk (mon. kalkud) ’mulkku, muna (miehen, pässin, härän, oriin)’

(karjala lyydi → venäjä murt. kalkačí ’kivekset’).

Samaa juurta olevia sanoja

2kalkku2 – (lusikka-, veitsi)teline; luhat (kangaspuissa); (suutarin tai kuohitsijan) pihdit

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kalkkaa yhteydessä
Vastineita
karjala

(erilaisia kalisevaa ääntä tuottavia esineitä?)

Onomat. sanoja, vertaa kalista, kolkata. Katso myös kalkkala ja erikseen kalkku.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalakalkkoa ’kalkkaa’, kalkuttoa ’kalkuttaa’, kalkuta ’pitää kalketta’

(suomi karjala → venäjä murt. kalkat́ ’soida, kaikua’).

Esiintymistiheys

214 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.7
Wikipedia
0.2
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kalkku. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kalkku