kal­kut­taa

verbi/ˈkɑlkutːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kal-kut-taa (3 tavua) · 9 kirjainta

Merkitykset

  1. esim. vasaroinnistaItse seppo Ilmarinen Kauan kalkutti pajassa, Saanut ei kuokkoa kokohon, Kirvestänsä kiehumahan. (Kanteletar)
  2. yksikön partitiivi sanasta Kalkutta

Esimerkkilauseet

Ijät kaiket kalkuttaisin, kuita, tähtiä kuvaisin kansalleni kallihille — ehkä kerran auringonkin.
— Eino Leino, Kootut teokset V
Jossakin kuuluu kello lyövän yhtä, vellikello alkaa kalkuttaa.
— Juho Koskimaa, Pohjalaisia ja peräpohjalaisia
Kalkutan pääasiallinen polttoaine on kivihiili, jota käytetään sekä teollisuuden voimanlähteenä että slummien pienissä tulisijoissa.
— Wikipedia: Kalkutta

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kalkkaa yhteydessä
Vastineita
karjala

(erilaisia kalisevaa ääntä tuottavia esineitä?)

Onomat. sanoja, vertaa kalista, kolkata. Katso myös kalkkala ja erikseen kalkku.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalakalkkoa ’kalkkaa’, kalkuttoa ’kalkuttaa’, kalkuta ’pitää kalketta’

(suomi karjala → venäjä murt. kalkat́ ’soida, kaikua’).

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Esiintymistiheys

434 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.5
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: kalkutan 95 % · kalkuttaa 5 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kalkuttaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkalkutankalkutinolen kalkuttanutolin kalkuttanut
sinäkalkutatkalkutitolet kalkuttanutolit kalkuttanut
hänkalkuttaakalkuttion kalkuttanutoli kalkuttanut
mekalkutammekalkutimmeolemme kalkuttaneetolimme kalkuttaneet
tekalkutattekalkutitteolette kalkuttaneetolitte kalkuttaneet
hekalkuttavatkalkuttivatovat kalkuttaneetolivat kalkuttaneet
passiivikalkutetaankalkutettiinon kalkutettuoli kalkutettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkalkuttaisinolisin kalkuttanut
sinäkalkuttaisitolisit kalkuttanut
hänkalkuttaisiolisi kalkuttanut
mekalkuttaisimmeolisimme kalkuttaneet
tekalkuttaisitteolisitte kalkuttaneet
hekalkuttaisivatolisivat kalkuttaneet
passiivikalkutettaisiinolisi kalkutettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkalkuta—
hänkalkuttakoonolkoon kalkuttanut
mekalkuttakaamme—
tekalkuttakaa—
hekalkuttakootolkoot kalkuttaneet
passiivikalkutettakoonolkoon kalkutettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkalkuttanenlienen kalkuttanut
sinäkalkuttanetlienet kalkuttanut
hänkalkuttaneelienee kalkuttanut
mekalkuttanemmelienemme kalkuttaneet
tekalkuttanettelienette kalkuttaneet
hekalkuttanevatlienevät kalkuttaneet
passiivikalkutettaneenlienee kalkutettu

Infinitiivit

1. infinitiivikalkuttaa
1. inf. pitkä muotokalkuttaakseen
2. inf. inessiivikalkuttaessa
2. inf. inessiivi, passiivikalkutettaessa
2. inf. instruktiivikalkuttaen
3. inf. inessiivikalkuttamassa
3. inf. elatiivikalkuttamasta
3. inf. illatiivikalkuttamaan
3. inf. adessiivikalkuttamalla
3. inf. abessiivikalkuttamatta
3. inf. instruktiivikalkuttaman
4. infinitiivikalkuttaminen
5. infinitiivikalkuttamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikalkuttava
Passiivin 1. partisiippikalkutettava
Aktiivin 2. partisiippikalkuttanut
Passiivin 2. partisiippikalkutettu
Agenttipartisiippikalkuttama
Kieltopartisiippikalkuttamaton

Riimit

-ɑlkutːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kalkuttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kalkuttaa