ka­lus­to

substantiivi/ˈkɑlusto/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ka-lus-to (3 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 3 991. yleisin sana

Johdettu sanasta: kalu

Merkitykset

  1. tietyn kokonaisuuden muodostava esineiden ryhmä
  2. huonekaluryhmä

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Luotuaan tarkastavan katseen pienen ruokasalinsa mykkään kalustoon, lausui hän vielä hiljemmin, niin kummallisen, niin odottamattoman nimen, että neiti Planus vaati hänen kertomaan sen uudestaan.
— Alphonse Daudet, Fromont vanhempi ja Risler nuorempi
— Huone kyllä, mutta ei kalusto.
— Henri Murger, Boheemielämää
Tähän vaikutti seurakuntien vaurastuminen, mutta myös aatelin yleistyvä tapa lahjoittaa kirkkoihin hopeisia ehtoolliskalustoja, messuvaatteita, kynttiläkruunuja ja muuta kalustoa.
— Wikipedia: Isaacus Rothovius

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kalusto lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Laivueen kalustona olevia Fokker D.XXI - hävittäjiä oli viidessä lentueessa.
— Wikipedia: Lentolaivue 24
Rautatielaitokseen sanotaan kuuluvan sekä kiinteää että liikkuvaa kalustoa.
— Kaarlo Hemmo, Ilman vaan aikojaan
Pääosa Ruotsin puolustusvoimien kalustosta on kotimaisen puolustusteollisuuden valmisteita, jos mahdollista.
— Wikipedia: Ruotsin puolustusvoimat
Brünnissä oli koko hovi lähtöhommissa, ja raskas kalusto oli jo matkalla Olmütziin.
— Leo Tolstoi, Sota ja rauha I

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kalu yhteydessä
Vanhin tieto
Reinhold von Becker, 1841
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Jos sana palautuu asuun *kalvu, se voi osittain olla = pohjoissaame galˈvo (piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’(kauppa, talous)tavara, työkalu; (Ko myös) miehen kalu’; toisaalta itämerensuomi kalu merk:ssä ’kuivunut puukappale, kepakko, palikka’ voi olla samaa onomat.-deskr. alkuperää kuin kalikka1 (katso tätä, vertaa myös kälviä). — suomi → nykyruotsi murt. kalu, kalo, tavallisesti mon. kalor, kalusar ’työkalut, tarpeet, leikkikalut; miehen sukuelimet’; itämerensuomi → venäjä murt. kalúžina (? ← vepsä kali̮ińe, g. kali̮ižen) ’vedessä lahonnut ja kuivunut puu, pölkky’ ja ? háluj, hóluj ’joen mukanaan kuljettamat puut, risut, oksat, puusälöt tms. tulvan jälkeen niitylle jäänyt lieju’ (→ komi ke̮luj ’roju, kama; (talous)tavarat; (pesu)vaatteet’).

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkalu, karvakalu (sp.) ’penis’
karjalakalu ’kuivunut puukappale, kepakko, kalikka, pilke; penis; tavara, kapine’
lyydi, vepsäkalu ’kaskenpoltosta jäänyt, puoliksi palanut puukappale, kalikka’
vatjakalu ’esine, kalu’
viromurt. (mon.) kalud ’vanhat esineet, rojut, ryysyt’.

Englanninkieliset vastineet

  • equipment
  • materiel
  • suite

Esiintymistiheys

51 525 esiintymää · 19.6 / milj.

Suomi24
17.5
Sanomalehdet
35.4
Aikakauslehdet
61.9
Wikipedia
39.2
Reddit
27.7
Tekstitykset
3.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: kalustoa 28 % · kalusto 25 % · kaluston 21 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑlusto

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kalusto. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kalusto