ka­lu

substantiivi/ˈkɑlu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ka-lu (2 tavua) · 4 kirjainta · Suomen kielen 6 287. yleisin sana

Merkitykset

  1. väline, tarvekalu, työkalu; (yleisemmin) tavara, esine, tarvike
  2. (arkikieli)siitin, penis

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Otavatar yön on tyttö, Öinen valvoja vakainen, Tule tänne, tarvitahan, Käyvös tänne, kutsutahan Varojani valvomahan, Kalujani kaitsemahan, Kaonnutta katsomahan, Vietyä paluuttamahan!
— Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
Kansa kantelon pyhäisen ihaili, imehti noita rikkahien rihkamia, kauppasaksojen kaluja, verkoja Venäjän, Ruotsin, jumalia Juutinrauman.
— Eino Leino, Tuulikannel II
Muita henkilökohtaisia esineitä olivat sakset, kovasin, veitsi, rautakahvainen vasara sekä työkalulaatikko erilaisine kaluineen.
— Wikipedia: Vendelin kalmistot

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kalu lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Eräs talon isäntä kävi etsimässä varastettuja kalujaan Issun ja Nartin kotona.
— Pietari Päivärinta, Isäin pahat teot lasten päällä
Meiltä ovat hitot vieneet kaikki: vaatteet Ja kalut ja kapineet ja kaikki.
— Aleksander Pushkin, Kapteenin tytär
Apteekkari sanoi myös, että se oli kallis kalu, jommoisia nykyjään harvoin nähdään.
— Toini Topelius, Tähtisen perhe ja tilhispesä

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Jos sana palautuu asuun *kalvu, se voi osittain olla = pohjoissaame galˈvo (piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’(kauppa, talous)tavara, työkalu; (Ko myös) miehen kalu’; toisaalta itämerensuomi kalu merk:ssä ’kuivunut puukappale, kepakko, palikka’ voi olla samaa onomat.-deskr. alkuperää kuin kalikka1 (katso tätä, vertaa myös kälviä). — suomi → nykyruotsi murt. kalu, kalo, tavallisesti mon. kalor, kalusar ’työkalut, tarpeet, leikkikalut; miehen sukuelimet’; itämerensuomi → venäjä murt. kalúžina (? ← vepsä kali̮ińe, g. kali̮ižen) ’vedessä lahonnut ja kuivunut puu, pölkky’ ja ? háluj, hóluj ’joen mukanaan kuljettamat puut, risut, oksat, puusälöt tms. tulvan jälkeen niitylle jäänyt lieju’ (→ komi ke̮luj ’roju, kama; (talous)tavarat; (pesu)vaatteet’).

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkalu, karvakalu (sp.) ’penis’
karjalakalu ’kuivunut puukappale, kepakko, kalikka, pilke; penis; tavara, kapine’
lyydi, vepsäkalu ’kaskenpoltosta jäänyt, puoliksi palanut puukappale, kalikka’
vatjakalu ’esine, kalu’
viromurt. (mon.) kalud ’vanhat esineet, rojut, ryysyt’.

Englanninkieliset vastineet

  • tool

Esiintymistiheys

27 383 esiintymää · 10.4 / milj.

Suomi24
10.8
Sanomalehdet
2.2
Aikakauslehdet
2.9
Wikipedia
0.3
Reddit
1.8
Tekstitykset
19.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: kalu 39 % · kalua 20 % · kalun 17 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑlu

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kalu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kalu