ka­ve

substantiivi/ˈkɑʋeˣ/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kuuhun, taivaaseen tai ilmaan liittyvä olento

Esimerkkilauseet

Olipa impi ilman tyttö, Kave Luonnotar korea, piti viikoista pyhyyttä, iän kaiken impeyttä, ilman pitkillä pihoilla, tasaisilla tanterilla.
— Eino Leino, Kalevala näyttämöllä
"Tuli- kirposi kipuna, karvalta kave-emosen, vaimon tuoman ruumihilta", soi taaskin hänen korvissaan vanha loihtu.
— Lauri Haarla, Nuori pirkkalaispäällikkö I
Toisinaan taas ne itse voivat olla pahoja ja ilkeitä kuten vaikkapa hattara, kave ja ajattara.
— Wikipedia: Luonnotar

Esiintymistiheys

230 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
1.0
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikave
Genetiivikapeen
Partitiivikavetta
Essiivikapeena
Translatiivikapeeksi
Inessiivikapeessa
Elatiivikapeesta
Illatiivikapeeseen
Adessiivikapeella
Ablatiivikapeelta
Allatiivikapeelle
Abessiivikapeetta

Riimit

-ɑʋe

Kaikki riimit

Lähteet