ka­ve

substantiivi/ˈkɑʋeˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ka-ve (2 tavua) · 4 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kuuhun, taivaaseen tai ilmaan liittyvä olento

Esimerkkilauseet

"Tuli- kirposi kipuna, karvalta kave-emosen, vaimon tuoman ruumihilta", soi taaskin hänen korvissaan vanha loihtu.
— Lauri Haarla, Nuori pirkkalaispäällikkö I
Olipa impi ilman tyttö, Kave Luonnotar korea, piti viikoista pyhyyttä, iän kaiken impeyttä, ilman pitkillä pihoilla, tasaisilla tanterilla.
— Eino Leino, Kalevala näyttämöllä
Toisinaan taas ne itse voivat olla pahoja ja ilkeitä kuten vaikkapa hattara, kave ja ajattara.
— Wikipedia: Luonnotar

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kave lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Kave, Luonnotar korea, Luojan helkä heilimöivä, mistä tunnen Sun sulosi?
— Eino Leino, Kootut teokset III
Kave eukko, luonnon tytär, kave kultainen koria, jok olet vanhin vaimoloita, ensin emä itselöitä!
— Johannes Häyhä, Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 5 Kesäaskareet
Virkoin noin, heti taas kave kaunis vastasi mulle: 'Mieletön, taistoa vain, asetöitäkö aattelet taaskin, kuolematontako ees et väistyä mielisi?
— Homeros, Odysseia

Etymologia

1kave1 – luotu olento; ihminen; tyttö, neito; lammas; metsäneläin; mytologinen olento

Levinneisyys
yleinen vanh.
Vastineita
karjala, eteläviro, ruotsinsaame

Lainalähde: todennäköisesti lainaa indoeurooppalainen (germaaninen) taholta: indoeurooppalainen *skab- ’luoda’, germaaninen *skap- ’sama merkitys’, johd. *skapi-z (→ muinaisyläsaksa skaf ’laatu jne.’).

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakaveh ’luotu olento, luontokappale (ihminen tai eläin; varsinkin lammas); pieni, ruma, huonotapainen nainen; myt. olento, luonnotar’ (run. »Emo kielti, vaimo käski, Jo esti kavehta kaksi», »Kun en muistanut kysyä Kapehelta äitiltäni»), kapo ’tyttö’ (run. »Tuo venettä Tuonen tytti, Karpassoa kapo Manalan», »Ozmotar olutta keitti, Kabu kahjoa rakendi»)
eteläviroeteläviro kabo, kao, kabokene, kaokene, kabojats, kabe (g. kabeda), kabene, kabehene, kabehine, kabeja, kabejane ’neito, nainen, naishenkilö’, kabikene ’kananen’

Kaukaisemmissa sukukielissä

ruotsinsaameruotsinsaame qwopes, luulajansaame kuopas (← varhaiskantasuomi *kaβeš) ’noita, noita-akka’ (pohjoissaame gābâ, gāvâ ‑ppâg- (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’vaimo’ ← kantasuomi *kaβek g. *kapeγen)

Samaa juurta olevia sanoja

2kave2 – iso kuhilas

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kaveja yhteydessä
Vastineita
mokšamordva
Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

mokšamordvamokšamordva kavəś: pańžam-gavəś ’muurahaiskeko’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

230 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
1.0
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Yleisimmät: kave 24 % · kapeista 21 % · kapeilla 14 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑʋe

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kave. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kave