ke­hus­ke­le­va

adjektiivi, verbi
Jaa

Johdettu sanasta: kehuskella

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. itsetärkeä tai kerskaileva

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Kehuskeleva, isoääninen seurue, jonka väittelevä puhelu kuului avoimesta ikkunasta pihalle.
— Valter Juva, Maahengen salaisuus
Koska minä vielä olin kiukuissani hänen kehuskelevasta puheestaan, katsoin parhaaksi vaihtaa puheen aihetta.
— Arthur Conan Doyle, Vainottu
(Rikkaan perheen itserakas ja kehuskeleva poika, seurustelee 3. kirjassa Jessican kanssa, seurustelee myös Regina Morrown kanssa kirjoissa 18-40, seurustelee Amy Suttonin kanssa Reginan kuoltua.)
— Wikipedia: Sweet Valley High

Englanninkieliset vastineet

  • boastful
  • self-aggrandising
  • self-aggrandizing

Lähteet