- Slangissa
- 1970 lähtien
Helsingin slangissa
keikka ’tilapäinen työ, yksittäinen (työ)tehtävä, urakka tai esiintyminen; ryöstö’
sama kuin murresana keikka muun muassa ’heilahdus, heitto’ (sekä ”heittää keikkaa” ’kaatua, horjahtaa’), joka kuuluu verbin keikkua, keikahtaa yhteyteen (→ ruotsi murt. kejka ’homma’); erityisesti uudemmassa käytössä vaikutusta on mahdollisesti myös englannin sanasta gig (1915) ’(soitto)keikka’ (joka on tuntematonta alkuperää).
Johdoksia: keikata ’ryöstää’, keikkailla ’tehdä esiintymiskeikkoja’