kei­ka­ta

verbi/ˈkei̯kɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kei-ka-ta (3 tavua) · 7 kirjainta

Johdettu sanasta: keikka

Merkitykset

  1. (puhekieltä)keikahtaa, kaatua
  2. (arkikieltä)(harvinainen)(=fi)toteuttaa yksittäinen keikkatyön luonteinen tehtävä tai toimeksianto
  3. (slangia)varastaa, ryöstää, murtautua johonkinMurtovarkaat keikkasivat asunnon asukkaiden nukkuessa (ksml.fi)

Synonyymit

Etymologia

1keikata1 – taipua, kääntyä ylöspäin, heilua

Sanakirjassa
Käsitellään sanan keikka yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Lainalähde: On arveltu, että ainakin keikka merkityksessä ’ylös- ja taaksepäin taipunut’ olisi ← skandinaavinen, vertaa muinaisnorja keikr ’taaksepäin taipunut (yläruumis)’, nykynorja keik ’taive, mutka, kierous; nyrjähdys’ (kantaskandinaavi *kaika); sen sijaan keikkua ym. ’heilumista’ merk. sanat voisivat olla omaperäisiä. Toisaalta on myös keikka ’heiluva, kiikkuva’ selitetty skandinaaviseksi lainaksi, vertaa muinaisnorja skeika ’horjua, huojua, heiluttaa’ = ruotsi murt. skeka ’levittää jalkansa’, jne. On kuitenkin mahdollista, että keikka, keikkua ym. itämerensuomi vastineineen ovat kokonaisuudessaan omap. deskr. sanoja, joita lähelle tulevat kiikku ja kiikkua.

(vertaa myös kuperkeikka)

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkeikkua
karjalakeikkapeä ’pää kenossa oleva ihminen’, keikku ’keikahdus’, keikkuo, keikuttoa
vatjakeikab (prs. yks. 3. p.) ’keikkua’ (← suomi)
virokõik (g. kõigu) ’heiluminen, huojunta, järkyntä’, kõikuda ’heilua, häilyä, horjua jne.’, kõigutada ’heiluttaa, häilyttää, huiskuttaa jne.’.

2keikata2 – ryöstää

Slangissa
1970 lähtien

Helsingin slangissa

keikka ’tilapäinen työ, yksittäinen (työ)tehtävä, urakka tai esiintyminen; ryöstö’

sama kuin murresana keikka muun muassa ’heilahdus, heitto’ (sekä ”heittää keikkaa” ’kaatua, horjahtaa’), joka kuuluu verbin keikkua, keikahtaa yhteyteen (→ ruotsi murt. kejka ’homma’); erityisesti uudemmassa käytössä vaikutusta on mahdollisesti myös englannin sanasta gig (1915) ’(soitto)keikka’ (joka on tuntematonta alkuperää).

Johdoksia: keikata ’ryöstää’, keikkailla ’tehdä esiintymiskeikkoja’

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

110 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin keikata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkeikkaankeikkasinolen keikannutolin keikannut
sinäkeikkaatkeikkasitolet keikannutolit keikannut
hänkeikkaakeikkasion keikannutoli keikannut
mekeikkaammekeikkasimmeolemme keikanneetolimme keikanneet
tekeikkaattekeikkasitteolette keikanneetolitte keikanneet
hekeikkaavatkeikkasivatovat keikanneetolivat keikanneet
passiivikeikataankeikattiinon keikattuoli keikattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkeikkaisinolisin keikannut
sinäkeikkaisitolisit keikannut
hänkeikkaisiolisi keikannut
mekeikkaisimmeolisimme keikanneet
tekeikkaisitteolisitte keikanneet
hekeikkaisivatolisivat keikanneet
passiivikeikattaisiinolisi keikattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkeikkaa—
hänkeikatkoonolkoon keikannut
mekeikatkaamme—
tekeikatkaa—
hekeikatkootolkoot keikanneet
passiivikeikattakoonolkoon keikattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkeikannenlienen keikannut
sinäkeikannetlienet keikannut
hänkeikanneelienee keikannut
mekeikannemmelienemme keikanneet
tekeikannettelienette keikanneet
hekeikannevatlienevät keikanneet
passiivikeikattaneenlienee keikattu

Infinitiivit

1. infinitiivikeikata
1. inf. pitkä muotokeikatakseen
2. inf. inessiivikeikatessa
2. inf. inessiivi, passiivikeikattaessa
2. inf. instruktiivikeikaten
3. inf. inessiivikeikkaamassa
3. inf. elatiivikeikkaamasta
3. inf. illatiivikeikkaamaan
3. inf. adessiivikeikkaamalla
3. inf. abessiivikeikkaamatta
3. inf. instruktiivikeikkaaman
4. infinitiivikeikkaaminen
5. infinitiivikeikkaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikeikkaava
Passiivin 1. partisiippikeikattava
Aktiivin 2. partisiippikeikannut
Passiivin 2. partisiippikeikattu
Agenttipartisiippikeikkaama
Kieltopartisiippikeikkaamaton

Riimit

-eikɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Keikata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/keikata