Asiasanasto.fi

kieltoverbi

substantiivi

/ˈkie̯ltoˌʋerbi/

Yhdyssana: kielto + verbi

Merkitys

  1. 1.(kielitiede)uralilaisille kielille tyypillinen verbi, jota apuverbinä käyttämällä muodostetaan verbien kieltomuodot. Pääverbi on sen yhteydessä konnegaatiomuodossaan. Suomen kielen kieltoverbi ”*e-” taipuu persoonamuodoissa, on aina preesensissä ja muodostaa tarvittaessa sanaliiton eri tempuksissa olevien verbien kanssa.Minä <u>en ole</u> vielä <u>syönyt</u>.

Etymologia

kielto + verbi

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.negative verb
  • ruotsinegationsverb (n)
  • viroeitusverb

Esimerkkilauseet

Kantauralissa oli myös varsinainen preteriti, tunnus - j ja - sj, josta kehittyi ainakin useimmista tytärkielistä sittemmin kadonnut kieltoverbin menneen ajan taivutus.

Wikipedia: Preteriti

Koltansaamessa kieltoverbi taipuu tapaluokan ( indikatiivi, imperatiivi ja optatiivi), persoonan ( ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs), sekä luvun ( yksikkö, kaksikko ja monikko) mukaan.

Wikipedia: Koltansaame

Englanninkieliset vastineet

  • negative verb

Esiintymistiheys

36 esiintymää, 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.5
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5

Nominatiivikieltoverbi
Genetiivikieltoverbin
Partitiivikieltoverbiä
Essiivikieltoverbinä
Translatiivikieltoverbiksi
Inessiivikieltoverbissä
Elatiivikieltoverbistä
Illatiivikieltoverbiin
Adessiivikieltoverbillä
Ablatiivikieltoverbiltä
Allatiivikieltoverbille
Abessiivikieltoverbittä

Riimit

-erbi

Kaikki riimit