ko­lah­dus

Samassa, kun nämä kauheat sanat soivat kuninkaan korvissa, kuului kolahdus erakon majasta; lamppu sammui, ja synkeässä kivihuoneessa vallitsi haudankaltainen pimeys ja äänettömyys.

Seinästä alkoi kuulua yhtämittaiset, tarkat, selvät, ei kovat, mutta varmat, itsepintaiset, kuivat kiven kolahdukset ja Mischan oikean käden sormet vavahtelivat tahtomattaan ja toistivat jokaisen kolahduksen uudelleen.

Aina, kun lapsi kurotti hiirtä leikkiäkseen sen kanssa, hänet säikäytettiin metallisella kolahduksella.