- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vepsä, vatja, viro, liivi
= (tai suomi →) pohjoissaame vuodˈnâ (ruotsinsaame luulajansaame) ’onni’, vuodnâlâš ’onnekas’ (pohjoissaame onnistuvvât ’onnistua’ ← suomi).
On esitetty, että onni: onne- olisi paradigmaattinen eriytymä sanasta onsi (: onte-, onne-, katso tätä; vepsä ja liivi sanat olisivat tällöin lainaa niistä murteista, joissa *nt:llä on heikko aste nn). Semanttiseen kehitykseen ’(tyhjä) tila’ → ’tilanne’ → ’kohtalo’ olisivat voineet vaikuttaa erilaiset konteksteihinsa kiteytyneet muodot (esimerkiksi onnen päällä ’onton, tyhjän päällä’ on Länsi-Suomi:ssa yhdistetty sanaan onni).
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | onni, onnekas, onnellīn, onnetoin, onnettomus, onnistua |
|---|---|
| karjala | onni, onnekas, onnetoin, onnestoa, onnistoa ’onnistaa’, onnistuo ’onnistaa; (uud.) onnistua’ |
| vepsä | onote̮i, one̮toi ’onneton’ |
| vatja | e̮nni ’onni, kohtalo, arpa’, e̮nne̮va ’onnellinen’, e̮nne̮tō ’onneton’, (vatjan Kukkosin murre) onni ’onni’, onnissua ’onnistua’ |
| viro | õnn (g. ‑e) ’onni’, õnnelik ’onnellinen’, õnnetu ’onneton’, õnnetus ’onnettomuus’, õnnestuda ’onnistua’, õnnitleda ’onnitella’ |
| liivi | v(u)oń, (salatsinliivi) ońń ’onni’, vońštə ’onnistaa, onnistua’ |