kol­ja

substantiivi/ˈkoljɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kol-ja (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. Pohjois-Atlantilla esiintyvä turskakala (Melanogrammus aeglefinus)

Synonyymit

Esimerkkilauseet

— No, lapsiparvi, — lausui Kolja astuen heidän luokseen huoneeseen, — huomaan, että te olette vaarallista väkeä!
— F. M. Dostojevski, Karamazovin veljekset II
Iljuša vaikeni, mutta katsoi taaskin hyvin kiinteästi Koljaan.
— F. M. Dostojevski, Karamazovin veljekset II
Sen lisäksi tällä vyöhykkeellä esiintyy koljaa, harmaaturskaa, valkoturskaa, piikkimakrillia ja mustakitaturskaa.
— Wikipedia: Pohjanmeri

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kolja lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Rannikkovesien tärkeimmät saaliskalat ovat turska, kolja, seiti ja punasimppu.
— Wikipedia: Norja
Myöntäkää, että lääketiede on roskaa, Karamazov, — huudahti Kolja kiihkeästi.
— F. M. Dostojevski, Karamazovin veljekset II
Tämä neiti Berkov, kotinimeltään Shura, oli toinen Elisabetin "kaikkein parhaista" ystävättäristä, johon Kolja puolestaan oli rakastunut.
— Arvid Järnefelt, Vanhempieni romaani
Minä pidän itsekin tätä kysymystä tyhjänpäiväisenä, — lausui Kolja ylpeillen vaatimattomuudellaan.
— F. M. Dostojevski, Karamazovin veljekset II

Etymologia

1kolja1 – koljat ’kultaiset tai hopeiset kaulaketjut, kaulakäädyt’

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: koljé)
Levinneisyys
paikoin länsi-, et. lounaismurteet
  1. suomikolja
  2. ruotsikoljé ’kaulaketju’← ranska collier ’sama merkitys’ ← latina collare ’sama merkitys’

2kolja2 – turskan sukuinen merikala, Melanogrammus aeglefinus

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi)
Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1874
Levinneisyys
ei murretiet.

Lainalähde: ← nykyruotsi, varhaisempi uusruotsi kolja, kulja ’sama merkitys’ = (tai ←) nykynorja kolja, kolga = vanh. tanska kolve, nykytanska kuller (oikeastaan mon.) ’sama merkitys’

3kolja3 – isokokoinen ihminen tai eläin; myyttinen jättiläinen; tauteja aiheuttava henki, paholainen; kömpelö esine

Sanakirjassa
Käsitellään sanan koljo yhteydessä
Vastineita
karjala, viro, luulajansaame, udmurtti, komi, pohjoismansi
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

karjala(run., loits.) Koljoi, Koljolainen ’myyttinen olento’
virokoll (g. ‑i, murt. myös ‑u) ’kummitus, mörkö, tonttu; täi’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

luulajansaameluulajansaame kål´ja, kåi´lō ’iso, suora honka’ (? ← suomi)
udmurttiki̮ĺ ’lavantauti, rutto; sairauden aiheuttajahenki’
komikuĺ ’paha henki, piru; vedenhaltija’
pohjoismansipohjoismansi χul-: χ.-ɔ̄tər ’manalan hallitsija’, itämansi k˳oĺ-nɔ̈̄jər, länsimansi kuĺ-nājər ’sama merkitys, paha henki’

(itämansi küĺ, pohjoismansi kuĺ ’piru, paha henki’etelähanti kŏl, pohjoishanti kŏĺ ’piru, vetehinen’ ← komi).

Samaa juurta olevia sanoja

4kolja4 – satulannuppi tai ‑nasta, satulankaari

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kolju yhteydessä
Vastineita
karjala, vatja, viro, liivi
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakolju ’satulan nuppi’
vatjakoĺĺo, koĺĺu ’sama merkitys’
virokolju, (murt.) koli (g. kolju), koĺo ’esiinpistävä kärki, nuppi (reessä, satulassa jne.); pääkallo’
liivikoĺ ’hela’.

Samaa juurta olevia sanoja

Käännökset

  • engl.haddock
  • saksaSchellfisch (m)
  • ranskaaiglefin (m)
  • venäjäпикша
  • esp.eglefino
  • viropiksa, kilttursk
  • norjahyse, kolje

Hierarkia

Alakäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • haddock

Esiintymistiheys

585 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.9
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: kolja 66 % · koljan 22 % · koljaa 8 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-oljɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kolja. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kolja