kolja
substantiivi/ˈkoljɑ/kol-ja (2 tavua) · 5 kirjainta
Merkitys
- Pohjois-Atlantilla esiintyvä turskakala (Melanogrammus aeglefinus)
Synonyymit
Esimerkkilauseet
— No, lapsiparvi, — lausui Kolja astuen heidän luokseen huoneeseen, — huomaan, että te olette vaarallista väkeä!Iljuša vaikeni, mutta katsoi taaskin hyvin kiinteästi Koljaan.Sen lisäksi tällä vyöhykkeellä esiintyy koljaa, harmaaturskaa, valkoturskaa, piikkimakrillia ja mustakitaturskaa.Kollokaatiot
Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kolja lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
- Substantiivit
Rannikkovesien tärkeimmät saaliskalat ovat turska, kolja, seiti ja punasimppu.Myöntäkää, että lääketiede on roskaa, Karamazov, — huudahti Kolja kiihkeästi.Tämä neiti Berkov, kotinimeltään Shura, oli toinen Elisabetin "kaikkein parhaista" ystävättäristä, johon Kolja puolestaan oli rakastunut.Minä pidän itsekin tätä kysymystä tyhjänpäiväisenä, — lausui Kolja ylpeillen vaatimattomuudellaan.Etymologia
1kolja1 – koljat ’kultaiset tai hopeiset kaulaketjut, kaulakäädyt’
- Alkuperä
- Lainasana (ruotsi: koljé)
- Levinneisyys
- paikoin länsi-, et. lounaismurteet
- suomikolja
- ruotsikoljé ’kaulaketju’← ranska collier ’sama merkitys’ ← latina collare ’sama merkitys’
2kolja2 – turskan sukuinen merikala, Melanogrammus aeglefinus
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi)
- Vanhin tieto
- Elias Lönnrot, 1874
- Levinneisyys
- ei murretiet.
Lainalähde: ← nykyruotsi, varhaisempi uusruotsi kolja, kulja ’sama merkitys’ = (tai ←) nykynorja kolja, kolga = vanh. tanska kolve, nykytanska kuller (oikeastaan mon.) ’sama merkitys’
3kolja3 – isokokoinen ihminen tai eläin; myyttinen jättiläinen; tauteja aiheuttava henki, paholainen; kömpelö esine
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan koljo yhteydessä
- Vastineita
- karjala, viro, luulajansaame, udmurtti, komi, pohjoismansi
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | (run., loits.) Koljoi, Koljolainen ’myyttinen olento’ |
|---|---|
| viro | koll (g. ‑i, murt. myös ‑u) ’kummitus, mörkö, tonttu; täi’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| luulajansaame | luulajansaame kål´ja, kåi´lō ’iso, suora honka’ (? ← suomi) |
|---|---|
| udmurtti | ki̮ĺ ’lavantauti, rutto; sairauden aiheuttajahenki’ |
| komi | kuĺ ’paha henki, piru; vedenhaltija’ |
| pohjoismansi | pohjoismansi χul-: χ.-ɔ̄tər ’manalan hallitsija’, itämansi k˳oĺ-nɔ̈̄jər, länsimansi kuĺ-nājər ’sama merkitys, paha henki’ |
(itämansi küĺ, pohjoismansi kuĺ ’piru, paha henki’etelähanti kŏl, pohjoishanti kŏĺ ’piru, vetehinen’ ← komi).
Samaa juurta olevia sanoja
4kolja4 – satulannuppi tai ‑nasta, satulankaari
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kolju yhteydessä
- Vastineita
- karjala, vatja, viro, liivi
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | kolju ’satulan nuppi’ |
|---|---|
| vatja | koĺĺo, koĺĺu ’sama merkitys’ |
| viro | kolju, (murt.) koli (g. kolju), koĺo ’esiinpistävä kärki, nuppi (reessä, satulassa jne.); pääkallo’ |
| liivi | koĺ ’hela’. |
Samaa juurta olevia sanoja
Käännökset
- engl.haddock
- saksaSchellfisch (m)
- ranskaaiglefin (m)
- venäjäпикша
- esp.eglefino
- viropiksa, kilttursk
- norjahyse, kolje
Hierarkia
Yläkäsitteet
Alakäsitteet
Englanninkieliset vastineet
- haddock
Esiintymistiheys
585 esiintymää · 0.2 / milj.
Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.9
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.9
Taivutustiedot
Taivutusluokka 10 (koira)
Yleisimmät: kolja 66 % · koljan 22 % · koljaa 8 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-oljɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kolja. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kolja