kol­ke

substantiivi/ˈkolkeˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kol-ke (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

  1. kolkutus, koliseva ääni
  2. aikaisemmin käytössä ollut erittäin harvinainen

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Tovinkin jos näet myllynne seisoo, kivet ei käy, ei kuulu sen kolke niin elo sammuu ja kuolema kulkee.
— Kössi Kaatra, Murroksessa
Vielä kerran hän seisahtui, kääntyi, kuunteli — ei näkynyt, ei kuulunut edes rattaiden kolketta.
— Konrad Lehtimäki, Taistelija I
Nykyisin ratakiskot on hitsattu yhteen, mutta aikaisemmin ne olivat 33 metrin pätkissä, jotka oli liitetty yhteen ja joiden kolkkeesta syntyi junan rytmikäs ääni, jota ei enää nykyisin kuule.
— Wikipedia: Topparoikka (työkunta)

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kolke lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Adjektiivit
Kun jokin kaleerilaiva lähestyi Maltan vesiä, kuului laulu ennen airojen kolketta.
— Victor Hugo, Kurjat IV
Sieltä kuuluu läpi tuulen tasaista kolketta.
— Lauri Haarla, Nuori pirkkalaispäällikkö II
Samassa kuului kolketta porstuasta, joku kopisteli siellä märkiä vaatteitaan.
— Maria Jotuni, Musta härkä
Mutta eipä hän sielläkään saanut kauan yksin olla, kirveen kolketta alkoi pian kuulua lähiseudulta.
— Aatu Koskelainen, Leivän ja seikkailun haussa

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

247 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48 (hame), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: kolke 60 % · kolketta 37 % · kolkkeen 2 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-olke

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kolke. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kolke